Lain mukaan tapaamisoikeus tarkoittaa lapsen oikeutta tavata myös hänen etävanhempaansa. Etävanhemmaksi kutsutaan yleensä sitä vanhempaa, kenen luona lapsi ei pääsääntöisesti asu. Sitä vanhempaa kenen luona lapsi asuu, kutsutaan yleensä lähivanhemmaksi. Tapaamisoikeuden tarkoitus on hyvän suhteen saaminen ja säilyttäminen myös etävanhempaan. Tapaamisoikeudessa on kyse nimenomaan lapsen oikeudesta. Molempien vanhempien tulee edesauttaa tapaamisoikeuden toteutumista. Vanhemmat voivat tehdä sopimuksen lapsen tapaamisoikeudesta. Tarvittaessa lapsen tapaamisoikeudesta voi päättää myös tuomioistuin.

Mikä on tapaamisoikeus? 

Tapaamisoikeus on lapsen oikeus tavata myös sitä vanhempaansa kenen luona hän ei pääsääntöisesti asu. Yleensä siitä vanhemmasta kenen luona lapsi ei asu, käytetään nimitystä etävanhempi. Tapaamisoikeuden tavoitteena onkin turvata lapsen oikeus rakentaa ja säilyttää läheinen ja positiivinen oikeus myös etävanhempaansa.

Vanhemmasta kenen luona lapsi pääsääntöisesti asuu, käytetään sen sijaan nimitystä lähivanhempi. Kun tapaamisoikeus on toimiva, voi se edistää myös lapsen ja lähivanhemman hyvää suhdetta. 

Tapaamisoikeus voidaan toteuttaa myös muilla yhteydenpitokeinoilla kuten puhelimitse tai videopuheluiden välityksellä. Yleensä tällaista muuta yhteydenpitoa sovitaan varsinaisen tapaamisen ohelle. Vain poikkeustilanteissa tapaamisoikeus voi koostua pelkästään muunlaisesta, kuin samassa tilassa tapahtuvasta tapaamisesta. 

Vanhempien myötävaikutusvelvollisuus

Lapsen vanhempien tehtävänä on edesauttaa tapaamisoikeuden toteutumista. Kumpikaan vanhemmista ei saa aiheuttaa haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Kaikenlainen lapsen manipulointi ja muu epäasiallinen vaikuttaminen on kiellettyä. Lapsen ja toisen vanhemman suhdetta voi haitata esimerkiksi toista vanhempaa koskevien kielteisten tietojen tai mielikuvien ilmaiseminen lapselle. 

Molempien vanhempien tulee myötävaikuttaa siihen, että molemmat vanhemmat voivat tavata lasta. Lasta ei saa pyrkiä vieraannuttamaan toisesta vanhemmasta tai muusta läheisestä. Vieraannuttamisella tarkoitetaan vanhemman sellaista käyttäytymistä, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemmat tai muun henkilön välistä vuorovaikutussuhdetta. Vieraannuttaminen voi joissain tapauksissa johtaa jopa vuorovaikutussuhteen katkeamiseen kokonaan.

Vanhempien tulee ymmärtää, että lapsen tapaamisoikeus on nimenomaan lapsen kannalta tärkeä asia ja tapaamisoikeuden estäminen on lapselle haitallista. On tärkeää huomata, että kyseessä on nimenomaan lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa tai läheistään.

Lapselle voidaan vahvistaa tapaamisoikeus myös muuhun henkilöön kuin hänen vanhempaansa. Tällaisen henkilön tulee olla lapselle erittäin läheinen. Tapaamisoikeuden tarve on arvioitava lapsen näkökulmasta. Lapsella ja hänen läheisellään on oltava lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Tällainen suhde lapsella voi olla esimerkiksi samassa taloudessa asuneeseen isovanhempaan tai vanhemman entiseen puolisoon. Kanssakäymisen on täytynyt olla läheistä ja pitkäaikaista ja läheisen henkilön on tuona aikana täytynyt päivittäin osallistua lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Tapaamisoikeutta ei voi vahvistaa vain sukulaissuhteen perusteella. Jotta henkilö katsottaisiin erittäin läheiseksi, ei riitä, että läheinen on esimerkiksi hakenut lapsen päivittäin hoidosta. Tuomioistuin vahvistaa tapaamisoikeuden. 

Joskus tilanne voi olla myös se, että vanhempi ei ole halukas tapaamaan lastaan. Vanhempi ei välttämättä pidä lapseen yhteyttä lainkaan tai jättää käyttämättä vahvistetun tapaamisoikeuden. Vanhempaa ei voi pakottaa lapsen tapaamiseen esimerkiksi sakon uhalla. Tällainen menettely ei olisi lapsen edun mukaista. 

Sopimus lapsen tapaamisoikeudesta

Vanhemmat voivat sopia lapsen tapaamisoikeudesta. Vanhemmat voivat sopia, että lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Jos lapsella on vain yksi vanhempi, voi sopimuksen tapaamisoikeudesta tehdä myös sen henkilön kanssa, joka on vanhemman ohella lapsen huoltaja.

Sopimuksesta tulee ilmetä tapaamisen tarkemmat ehdot, eli tapaamisen ja luonapidon yksityiskohdat. Sopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi juhlapyhien tapaamisoikeudesta ja siitä, mihin kellonaikaan lapsi viedään tai haetaan. 

Tarvittaessa voidaan sopia, miten kuljetukset ja matkakulut jaetaan osapuolten kesken. Vanhemmat voivat sopia esimerkiksi, että toinen vanhemmista kuljettaa lapsen vanhemman luokse ja toinen hakee hänet pois. Vanhemman lapsen kohdalla voidaan myös sopia bussimaksujen suorittamisesta. Koska molempien vanhempien täytyy edesauttaa tapaamisoikeuden toteutumista, tulee matkakulut jakaa mahdollisimman tasaisesti. Kuitenkin jos toisella vanhemmista on esimerkiksi paremmat mahdollisuudet lapsen kuljettamiseen, voidaan tämä ottaa huomioon kuljetuksista sovittaessa.

Jos lapsen lähivanhempi ei sopimuksen mukaisesti edesauta toisen vanhemman tapaamisoikeutta, voi etävanhempi vaatia, että lapsen kanssa asuva vanhempi velvoitetaan sakon uhalla täyttämään myötävaikutusvelvollisuutensa. Lähivanhempi voi esimerkiksi tarkoituksella jättää ostamatta lapselle matkaliput toisen vanhemman luokse. Jos etävanhempi ei myötävaikuta tapaamisoikeuden toteutumiseen, ei häntä vastaan voi hakea pakkotäytäntöönpanoa. Voi olla, että etävanhempi ei esimerkiksi nouda lasta sovitusti luokseen. 

Sopimuksen vahvistaminen 

Sopimus lapsen tapaamisoikeudesta on tehtävä kirjallisesti. Sopimus tulee esittää sen kunnan sosiaalilautakunnalle tai muulle sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jossa lapsella on asuinpaikka. Sosiaalilautakunnan täytyy vahvistaa sopimus lapsen tapaamisoikeudesta. 

Kun sosiaalilautakunta harkitsee sopimuksen vahvistamista, tulee heidän ottaa huomioon lapsen etu. Myös lapsen toiveet ja mielipide on huomioitava sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Lähtökohtana on, että vanhemmat ennen sopimuksen tekemistä keskustelevat lapsen kanssa ja tiedustelevat lapsen mielipidettään asiaan. Lastenvalvojan tulee kysyä vanhemmilta ovatko he keskustelleet lapsen kanssa ja mitä mieltä lapsi on aiheesta ollut.

Tietyissä tilanteissa lastenvalvojan tai muun henkilön, joka sopimuksen vahvistamista valmistelee, tulee keskustella henkilökohtaisesti lapsen kanssa. Henkilökohtainen keskustelu lapsen kanssa voidaan käydä, jos se on tarpeen lapsen toiveiden ja mielipiteiden selvittämiseksi. Joskus lapsen kanssa täytyy keskustella henkilökohtaisesti myös siksi, että vanhemmat eivät halua käydä kyseistä keskustelua lapsen kanssa tai he antavat ristiriitaista tietoa lapsen mielipiteistä.

Lapsen mielipide tulee selvittää hienovaraisesti huomioiden lapsen kehitystaso. Lapsen mielipiteen selvittämisestä ei saa aiheutua haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa väliselle suhteelle. Lapselle täytyy kertoa syy siihen, miksi hänen mielipidettänsä kysellään ja millainen menettely mielipiteen selvittämiseen liittyy.

Sopimusta ei saa vahvistaa, jos kumpikaan lapsen vanhemmista ei ole lapsen huoltaja. Sopimusta ei saa vahvistaa myöskään, jos siihen ei ole saatu suostumusta:

1. siltä, joka on vanhemman tai vanhempien ohella lapsen huoltaja (: oheishuoltaja)
2. siltä, jolle on vahvistettu oikeus saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja, jos sopimuksella puututaan tähän oikeuteen (esim. sopimuksella poistetaan tai muutetaan henkilön tietojensaantioikeutta)
3. sellaiselta läheiseltä henkilöltä, johon lapselle on vahvistettu tapaamisoikeus, jos nyt solmittava sopimus vaikuttaa vahvistetun tapaamisoikeuden toteutumiseen (esim. läheisen henkilön tapaamisoikeus muuttuu tai poistuu).

Kun sosiaalilautakunta on vahvistanut sopimuksen, on se voimassa ja se voidaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen lainvoimainen päätös. 

Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta

Tuomioistuin voi päättää, että:

1. lapsen huolto uskotaan yhteisesti molemmille vanhemmille tai vain toiselle vanhemmalle,
2. lapsen huolto uskotaan vanhemman tai vanhempien ohella tai sijasta, jollekin muulle henkilölle,
3. vanhemmalla, joka ei ole lapsen huoltaja tai muulla henkilöllä, on huoltajan kanssa samanlainen oikeus saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja esimerkiksi viranomaisilta.

Tuomioistuin voi päättää myös, että:

1. lapsen tulee asua toisen vanhempansa luona, jos vanhemmat eivät asu yhdessä,
2. lapsen tulee asua huoltajansa luona,
3. lapsen tulee asua vuorotellen kummankin vanhempansa luona,
4. lapsen tulee asua vuorotellen vanhempiensa ja huoltajansa luona tai
5. lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu (: tapaamisoikeus).

Tarvittaessa siis myös tuomioistuin voi päättää lapsen tapaamisoikeudesta. Jos on tarpeen voi tuomioistuin antaa määräyksiä myös muista huoltajan tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista, sekä huoltajien keskinäisestä tehtävien jaosta.

Kun tuomioistuin päättää lapsen tapaamisoikeudesta, on tuomioistuimen annettava siihen liittyvät tarkemmat määräykset. Tarkemmat määräykset voivat koskea esimerkiksi tapaamisoikeuden ajankohtaa tai kestoa. Tarvittaessa tuomioistuin voi myös määrätä, miten tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvat kuljetukset ja matkakulut jaetaan. Vastuun jakamisessa tuomioistuin huomioi osallisten kyvyt vastata kuljetuksesta tai kustannuksista sekä muut olosuhteet. Huomioon voidaan ottaa esimerkiksi elatuskyky. Muita olosuhteita, joita tuomioistuin voi ottaa huomioon on esimerkiksi toisen vanhemman muutosta aiheutuvat suuremmat matkakustannukset. Jos matkakulut kasvavat toisen tekemän päätöksen vuoksi, on ymmärrettävää, että hän vastaa suuremmista matkakustannuksista. Jos toinen vanhemmista esimerkiksi muuttaa kauas, voi hän joutua maksamaan suuremman osan lapsen matkakustannuksista.

Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot

Vanhemmat voivat sopia, että lapsen ja vanhemman väliset tapaamiset toteutetaan tuettuina tai valvottuina. Tuetussa tapaamisessa valvoja on koko ajan lapsen ja vanhemman käytettävissä. Hänen ei kuitenkaan tarvitse olla koko aikaa heidän kanssaan samassa tilassa. Valvoja seuraa tilannetta ja huolehtii tapaamisen alkamisesta ja päättymisestä. 

Jos tuettu tapaaminen ei tule kyseeseen, voidaan tapaamiset järjestää myös valvottuina. Valvotussa tapaamisessa valvoja seuraa koko tapaamisen ajan sitä, että tapaaminen sujuu lapsen kannalta turvallisesti ja asianmukaisesti. Valvoja huolehtii myös esimerkiksi siitä, ettei lasta viedä pois kesken tapaamisen. Valvoja on koko tapaamisen ajan samassa tilassa tai ainakin näkö- ja kuuloyhteydessä lapseen ja vanhempaan.

Vanhemmat voivat sopia myös valvotuista vaihdoista. Valvottu vaihto tarkoittaa sitä, että tapaamiset aloitetaan ja lopetetaan valvotusti. Valvoja huolehtii, että lapsi siirtyy sovitulla tavoin vanhemmalta toiselle. Valvottu vaihto voi olla tarpeen silloin, kun tapaaminen itsessään sujuu ongelmitta, mutta lapsen nouto- tai palautustilanteessa ilmenee ongelmia. Tällaisia ongelmia voivat olla esimerkiksi väkivallan uhka tai lasta vaurioittava riita. 

Tuettu tai valvottu tapaaminen voi olla tarpeen myös lapsen pelon vuoksi. Lapsi on voinut esimerkiksi nähdä vanhemman satuttavan toista vanhempaa ja tämän vuoksi pelätä tapaamista. Vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmat voivat myös olla peruste tapaamisen tukemiseen tai valvontaan. Vanhempi voi esimerkiksi päihdeongelmansa vuoksi olla kykenemätön vastaamaan lapsen turvallisuudesta tapaamisen aikana. Voi myös olla, että vanhempi on toistuvasti puhunut lapselle jotain sellaista, mikä voi vaarantaa lapsen kehityksen ja terveyden. Tuki ja valvonta voi olla tarpeen myös silloin, kun lapsi ja vanhempi eivät ole nähneet toisiaan huomattavan pitkään aikaan. Etenkin pienten lasten kohdalla voi olla tarpeen, että ainakin tapaamisen alkuvaiheessa tapaamiseen osallistuu joku toinenkin aikuinen. Tilanne voi helpottaa, kun lapsi on tutustunut vanhempaansa. 

Sosiaalilautakunta voi vahvistaa sopimuksen, jos tuki ja valvonta on lapsen edun kannalta tarpeen. Myös tuomioistuin voi päättää, että tapaamiset toteutetaan tuettuina tai valvottuina taikka valvotuin vaihdoin. Tapaamiset voidaan vahvistaa valvotuiksi vain, jos tapaamisen tukeminen tai valvotut vaihdot eivät riitä turvaamaan lapsen etua. Lapsen edun kannalta voi tapaamisten valvominen tai tukeminen olla perusteltua esimerkiksi silloin, kun tapaamiseen liittyy uhkaa lapsen turvallisuudelle tai uhkaa lapsen omavaltaisesta huostaanotosta. Lapsen omavaltainen huostaanotto tarkoittaa tilannetta, jossa esimerkiksi lapsen vanhempi ottaa lapsen huostaansa siltä kenen huostassa lapsi on. Esimerkiksi etävanhempi ei suostu palauttamaan lasta tapaamisen jälkeen takaisin lähivanhemmalle. 

Kun tapaamisesta sovitaan, tulee tapaamisen ajankohta, kesto ja muut ehdot määrätä riittävän yksityiskohtaisesti. Kaikissa päätöksissä on huomioitava ensisijaisesti lapsen etu. Huomioon tulee ottaa esimerkiksi se, että valvottu tapaaminen voi olla lapselle erittäin kuormittavaa. Tämä voidaan ottaa huomioon määrätessä valvotun tapaamisen kestosta. 

Jos on perusteltua aihetta epäillä, että lapsi aiotaan viedä luvattomasti pois maasta, voi tuomioistuin määrätä, että lasta tapaavan vanhemman on annettava tapaamisen ajaksi valvojalle oma ja lapsen passi sekä muut matkustusasiakirjat. 

Tapaamisoikeuden turvaaminen

Aina vanhemmat tai huoltajat eivät ole kovin myötämielisiä noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä vapaaehtoisesti. Tällöin tuomioistuin voi sakon uhalla velvoittaa vanhemman tai huoltajan sallimaan tapaamiset ja ryhtymään muihin tapaamisen toteuttamiseksi tarvittaviin toimiin.

Uhkasakko voidaan asettaa vain, jos lähivanhemman toiminnan perusteella on aihetta epäillä, ettei hän tule vapaaehtoisesti noudattamaan sopimusta. Aihetta epäilyyn voi olla esimerkiksi silloin, kun vanhempi ei ole ennen päätöksen antamista sallinut toisen vanhemman nähdä lastaan. 

Vain tuomioistuin voi asettaa uhkasakon. 

Tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen

Kun päätetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on otettava huomioon muun muassa:

• lapsen etu,
• vanhempien kyky laittaa lapsen tarpeet omien riitojen edelle,
• lapsen ikä ja kehitystaso,
• lapsen luonne ja taipumukset,
• lapsen mahdolliset erityistarpeet,
• vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys,
• vanhempien kyky ottaa yhdessä vastuu lasta koskevista asioista,
• vanhempien kyky suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta.

Lapsen edun huomioiminen on tärkeimmässä roolissa silloin, kun päätetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Täytyy ymmärtää, että lapsen etu voi olla ristiriidassa vanhempien edun kanssa. Tällaisessa tilanteessa täytyy punnita vastakkain lapsen ja vanhempien etua, mutta antaa lapsen edulle suurempi painoarvo. Tapaamisoikeudessa on aina kyse lapsen edusta ja lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa tai läheistään.

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Mitä jos toinen vanhempi ei halua tavata lastaan?

Tilanne voi olla myös sellainen, ettei toinen vanhempi halua tavata lastaan. Tällaisessa tilanteessa vanhempaa ei voi pakottaa lapsensa tapaamiseen esimerkiksi uhkasakon avulla. Tällainen ei olisi lapsen edun mukaista. Toisen vanhemman kanssa voi yrittää esimerkiksi keskustella ja tätä kautta saada hänet ymmärtämään lapsen tapaamisen tärkeys. 

2. Eromme oli erittäin riitainen ja entinen puolisoni on eron jälkeen tehnyt kaikkensa vaikeuttaakseen elämääni. Nyt hän muutti toiseen päähän Suomea, jotta joutuisin maksamaan enemmän lapsen matkakuluista. Täytyykö minun maksaa suuret kustannukset, vaikka entinen puolisoni on se, joka muutti kauas lapsestaan?

Jos on tarpeen, voidaan myös kuljetusten ja matkakulujen jakamisesta sopia. Koska molempien vanhempien vastuulla on edesauttaa tapaamisoikeuden toteutumista, tulee matkakulut jakaa lähtökohtaisesti tasan. Kuitenkin kulujen jakamisessa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi tilanne, jossa toinen vanhemmista muuttaa kauas lapsestaan. Tällöin muuttanut vanhempi voi joutua maksamaan suuremman osan matkakuluista. Jos ette ole tehneet sopimusta tapaamisoikeudesta, kannattaa se tehdä ja vahvistaa. Sopimukseen kannattaa ottaa määräykset myös matkakulujen jakamisesta. Jos sopiminen ei muuten onnistu, voi asian viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi. 

3. Entinen puolisoni asettaa lapsen jatkuvasti riitakapulaksi ja käyttää häntä välineenä aiheuttaakseen minulle vaikeuksia. Voidaanko tämä ottaa huomioon lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta järjestettäessä?

Kun päätetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu menee vanhempien edun ja vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Yksi niistä seikoista, jotka voidaan huomioida päätettäessä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on juuri vanhempien kyky laittaa lapsen tarpeet omien riitojen edelle. 

4. Lapsen toinen vanhempi on päihdeongelmainen, mutta haluaisi tavata lastaan. Myös lapsi kyselee toisen vanhempansa perään. Haluaisin heidän tapaavan, mutta en uskalla päästää lasta hänen luokseen yksin. Mitä keinoja minulla on?

Tietyissä tilanteissa lapsen tapaaminen voidaan järjestää myös tuettuna tai valvottuna. Tuetussa tapaamisessa valvoja on koko ajan lapsen ja vanhemman saatavilla. Jos tuettu tapaaminen ei riitä esimerkiksi lapsen turvallisuuden takaamiseen, voidaan tapaaminen järjestää myös valvottuna. Tällöin valvoja on läsnä koko lapsen ja vanhemman tapaamisen ajan. Vanhemman päihdeongelmat ovat yksi peruste tuettujen tai valvottujen tapaamisten järjestämiseksi. 

5. Emme pysty entisen puolisoni kanssa keskustelemaan tai sopimaan lapsen tapaamisesta. Voiko asian viedä oikeuteen?

Kyllä, tarvittaessa myös tuomioistuin voi päättää lapsen tapaamisoikeudesta. Tarvittaessa tuomioistuin voi antaa määräyksiä myös muun muassa muista huoltajan tehtävistä sekä tehtävien keskinäisestä jakamisesta.