» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
1.1.2026 alkaen työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen työntekijän henkilöön liittyvästä asiallisesta syystä (työsopimuslain 7 luvun 2 §). Aiemmin vaadittiin asiallinen ja painava syy, joten kynnys madaltui. Vähäinen moite ei silti riitä: syyn on oltava todellinen ja näytettävissä, se arvioidaan kokonaisharkinnalla, eikä siihen saa vaikuttaa kielletty tai syrjivä syy. Varoitus, kuuleminen ja kohtuullinen aika säilyivät, ja purkuun tarvitaan edelleen erittäin painava syy. Jos irtisanominen perustuu yksinomaan ennen 1.1.2026 tapahtuneeseen menettelyyn, sovelletaan vanhaa lakia.
Mikä laissa muuttui?
Työsopimuslain henkilöperusteinen irtisanominen uudistettiin lailla 1390/2025, joka tuli voimaan 1.1.2026. Muutos koskee tilanteita, joissa irtisanomisen syy liittyy työntekijään itseensä: hänen tekemisiinsä, laiminlyönteihinsä tai siihen, ettei hän enää pysty tekemään työtään. Taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisen kynnys on edelleen asiallinen ja painava syy.
Työnantaja saa siis irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen työntekijän henkilöön liittyvästä asiallisesta syystä. Irtisanomiseen eivät saa vaikuttaa syrjivät syyt (7 luvun 2 §:n 1 momentti).
Laki luettelee nyt kaksi tavallisinta asiallista syytä. Luettelo ei ole tyhjentävä, sillä laissa sanotaan "ainakin":
- Työntekijä rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai laista johtuvia, työsuhteeseen vaikuttavia velvoitteitaan. Esimerkkeinä laissa mainitaan työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättäminen, töiden laiminlyönti, perusteeton poissaolo, epäasiallinen käytös ja huolimattomuus työssä.
- Työntekijän henkilöön liittyvät työntekoedellytykset muuttuvat niin olennaisesti, ettei hän enää kykene selviytymään työtehtävistään.
Kaksi kriteeriä jäi pois. Vanhassa laissa velvoitteiden piti vaikuttaa työsuhteeseen olennaisesti, ja rikkomisen piti olla vakavaa. Uudessa 7 luvun 2 §:ssä näitä kriteereitä ei ole. Ne ovat kuitenkin edelleen purkuperusteessa (8 luvun 1 §). Tästä näkyy, kuinka paljon irtisanominen ja purku nyt eroavat toisistaan.
Miten vanha laki ja uusi laki eroavat toisistaan?
Ennen 1.1.2026:
- henkilöperusteiseen irtisanomiseen tarvittiin asiallinen ja painava syy
- velvollisuus selvittää sijoittaminen muuhun työhön koski myös irtisanomista, joka perustui työntekijän menettelyyn
- kielletyt irtisanomisperusteet olivat 7 luvun 2 §:ssä, ja lisäksi luvun alussa oli yleissäännös irtisanomisperusteista (7 luvun 1 §)
1.1.2026 alkaen:
- riittää asiallinen syy
- laissa on esimerkit asiallisesta syystä ja luettelo kokonaisharkinnan tekijöistä
- sijoittaminen muuhun työhön on selvitettävä vain, kun työntekijän edellytykset suoriutua työstä muuttuvat (7 luvun 2 §:n 3 momentti)
- kielletyt perusteet on koottu omaan 7 luvun 2 a §:ään, ja 7 luvun 1 § on kumottu
Mitä asiallinen syy tarkoittaa käytännössä?
Asiallinen syy on todellinen, työsuhteeseen liittyvä ja näytettävissä oleva peruste. Se syntyy yleensä toisella kahdesta tavasta:
- Työntekijän oma menettely. Työntekijä myöhästelee toistuvasti, ei noudata ohjeita, laiminlyö töitään, on luvatta poissa tai käyttäytyy asiattomasti. Näissä tilanteissa työntekijällä on yleensä mahdollisuus korjata toimintansa, ja siksi laki edellyttää varoitusta ennen irtisanomista.
- Työntekoedellytysten muutos. Työntekijä ei enää pysty tekemään työtään, vaikka hän haluaisi. Syynä voi olla esimerkiksi työhön tarvittavan luvan tai ajo-oikeuden menetys tai pitkäaikainen työkyvyn heikkeneminen. Näissä tilanteissa varoitus ei auta. Sen sijaan työnantajan on kuultava työntekijää ja selvitettävä, voisiko hänet sijoittaa muuhun työhön.
Asiallinen syy ei ole:
- yleinen tyytymättömyys työntekijään tai "huono henkilökemia" ilman yksilöityjä tekoja
- pelkkä luottamuspula, jos työnantaja ei pysty kertomaan, mitä työntekijä teki tai jätti tekemättä
- yksittäinen vähäinen virhe, josta työntekijää ei ole varoitettu
- laissa kielletty peruste, kuten sairaus ilman olennaista ja pitkäaikaista työkyvyn vähentymistä, mielipiteet, työtaisteluun osallistuminen, työntekijöiden edustajana toimiminen tai se, että työntekijä on käyttänyt oikeusturvakeinojaan (7 luvun 2 a §)
Sairautta koskeva raja ei muuttunut. Sairaus, vamma tai tapaturma on yhä kielletty peruste, ellei työkyky ole niiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista (7 luvun 2 a §:n 1 kohta).
Mitä kokonaisharkinnassa otetaan huomioon?
Laki ei anna listaa teoista, jotka ovat aina riittäviä. Arvio tehdään kokonaisharkinnalla. Siinä otetaan huomioon menettelyn tai työntekoedellytysten muuttumisen vakavuus ja muut asiaan vaikuttavat seikat, kuten (7 luvun 2 §:n 2 momentti):
- Työntekijän asema ja tehtävien luonne. Sama laiminlyönti painaa enemmän, jos työntekijä vastaa rahaliikenteestä, turvallisuudesta tai itsenäisistä päätöksistä.
- Työntekijän muu velvoitteiden vastainen toiminta. Aiemmat varoitukset ja muut rikkeet voivat tehdä kokonaisuudesta riittävän, vaikka viimeisin teko yksinään olisi pieni.
- Työnantajan omat toimet. Jos työnantaja ei ole ohjeistanut työntekijää riittävästi tai on hyväksynyt saman toiminnan aiemmin muilta, se puhuu irtisanomista vastaan.
- Työntekijöiden lukumäärä. Pienessä yrityksessä yhden ihmisen laiminlyönti voi vaikuttaa toimintaan enemmän kuin suuressa.
- Työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan, esimerkiksi työsuhteen kesto ja aiempi nuhteettomuus.
Työntekijöiden lukumäärä on uusi nimetty tekijä, mutta se ei ole lupa ohittaa varoitusta, kuulemista tai näyttöä.
Varoitus on edelleen pääsääntö
Jos työntekijä on laiminlyönyt tai rikkonut velvollisuuksiaan, häntä ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Varoitusta ei tarvita, jos rikkomus on niin vakava, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista (7 luvun 2 §:n 4 momentti).
Tämä poikkeus ei ole sama asia kuin purkuperuste. Työntekijä voidaan joskus irtisanoa ilman varoitusta, vaikka purkuun ei olisi perustetta. Silloin työsuhde jatkuu irtisanomisajan, ja työntekijä saa sen ajalta palkkansa. Varoitusta ei myöskään edellytetä, kun irtisanominen perustuu työntekoedellytysten muuttumiseen, koska työntekijä ei voi korjata esimerkiksi ajo-oikeuden menetystä omalla toiminnallaan.
Käytännössä kynnyksen madaltuminen näkyy ennen kaikkea varoituksen jälkeen. Kun työntekijä on saanut asianmukaisen varoituksen ja jatkaa samaa menettelyä, irtisanomiseen voi nyt riittää vähemmän kuin ennen.
Milloin työnantajan on selvitettävä muu työ?
Jos työntekijän edellytykset suoriutua työstä muuttuvat, työnantajan on kuultava häntä ja ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla hänet muuhun työhön (7 luvun 2 §:n 3 momentti). Kun irtisanominen perustuu työntekijän menettelyyn, tällaista selvitysvelvollisuutta ei uudessa laissa ole.
Ero vanhaan lakiin näkyy ratkaisusta KKO 2007:12. Rautatieyhtiön ratapihakonduktööri syyllistyi vuosilomallaan törkeään rattijuopumukseen, ja hänet poistettiin pysyvästi turvallisuustehtävistä ja irtisanottiin. Korkein oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että teko olisi ollut niin vakava rikkomus, ettei työnantajalta voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Työnantajalla oli siksi velvollisuus selvittää, voisiko työntekijän sijoittaa muuhun työhön. Koska se oli laiminlyönyt tämän, se ei ollut näyttänyt, että irtisanomiselle oli peruste.
Ratkaisu koski vanhaa lakia. Nykyisin pelkkään menettelyyn perustuvassa irtisanomisessa muuta työtä ei tarvitse selvittää. Jos teko kuitenkin johtaa siihen, että työntekijä menettää työssä tarvittavan edellytyksen, esimerkiksi ajo-oikeuden tai turvallisuusluvan, irtisanominen voi perustua työntekoedellytysten muuttumiseen. Silloin sijoittaminen muuhun työhön on selvitettävä myös uuden lain mukaan.
Kumpaa lakia sovelletaan?
Laissa on siirtymäsäännös: "Työntekijän irtisanomiseen yksinomaan sellaisen menettelyn takia, joka on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan 7 luvun 2 §:ää sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa." Ratkaisevaa on siis se, milloin työntekijän menettely tapahtui, ei se, milloin irtisanomisilmoitus annettiin. Jos et ole varma, kumpaa lakia tilanteeseesi sovelletaan, voit kysyä asiaa lakipuhelimesta.
Käytännössä tilanteet jakautuvat näin:
- Irtisanominen on toimitettu ennen 1.1.2026: sovelletaan vanhaa lakia, eli tarvittiin asiallinen ja painava syy.
- Irtisanominen perustuu yksinomaan ennen 1.1.2026 tapahtuneeseen menettelyyn, vaikka ilmoitus annettiin vuonna 2026: sovelletaan vanhaa lakia.
- Irtisanominen perustuu 1.1.2026 tai myöhemmin tapahtuneeseen menettelyyn: sovelletaan uutta lakia, eli asiallinen syy riittää.
- Menettelyä on sekä ennen että jälkeen vuodenvaihteen: irtisanominen ei perustu yksinomaan vanhaan menettelyyn, joten lain sanamuodon mukaan sovelletaan uutta lakia. Aiempi menettely voi silti vaikuttaa kokonaisharkintaan.
- Irtisanominen perustuu työntekoedellytysten muuttumiseen ja tehdään 1.1.2026 tai myöhemmin: siirtymäsäännös koskee sanamuotonsa mukaan vain menettelyä, joten sovelletaan uutta lakia.
Esimerkki: Työntekijä myöhästelee toistuvasti loka–joulukuussa 2025 ja saa varoituksen joulukuussa. Tammikuussa 2026 myöhästelyt loppuvat, mutta työnantaja irtisanoo hänet helmikuussa vanhojen myöhästelyjen vuoksi. Koska irtisanominen perustuu yksinomaan vuoden 2025 menettelyyn, tarvitaan vanhan lain mukainen asiallinen ja painava syy. Kun myöhästelyt loppuivat varoituksen jälkeen, jo varoituksella moitittu menettely ei yleensä yksin riitä irtisanomiseen. Jos myöhästelyt olisivat jatkuneet varoituksen jälkeen tammikuussa, arvio tehtäisiin uuden lain mukaan.
Mitä jos työntekijä on määräaikainen?
Henkilöperusteinen irtisanomissääntö koskee toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta. Määräaikaista sopimusta ei yleensä voi irtisanoa, ellei irtisanomisesta ole sovittu. Poikkeus on 1.6.2026 voimaan tulleessa säännössä: jos ensimmäinen määräaikainen sopimus on tehty ilman perusteltua syytä ja se on kestänyt vähintään kuusi kuukautta, sen voi irtisanoa samoin perustein ja menettelytavoin kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen (6 luvun 1 §:n 3 momentti).
Mikä ei muuttunut?
Seuraavat säännöt ovat samat kuin ennen 1.1.2026:
- Työntekijää on kuultava ennen irtisanomista, ja hänellä on oikeus käyttää avustajaa.
- Irtisanominen on toimitettava kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun työnantaja sai tiedon perusteesta (9 luvun 1 §).
- Työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava kirjallisesti työsuhteen päättymispäivä ja tiedossaan olevat irtisanomisen syyt.
- Irtisanomisaikaa on noudatettava.
- Taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuvaan irtisanomiseen tarvitaan edelleen asiallinen ja painava syy (7 luvun 3 §).
- Raskaana olevan ja perhevapaalla olevan sekä luottamusmiehen erityinen irtisanomissuoja säilyi (7 luvun 9 ja 10 §).
- Työehtosopimuksessa voi olla omia määräyksiä päättämismenettelystä, joten tarkista oma työehtosopimuksesi.
- Valtion virkamiehiin ja kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijoihin muutos ei vaikuttanut. Valtion virkamiehen irtisanominen edellyttää erityisen painavaa syytä ja kunnan tai hyvinvointialueen viranhaltijan asiallista ja painavaa syytä.
Purkaminen ei helpottunut
Työnantaja saa purkaa työsopimuksen päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Työntekijän on täytynyt rikkoa työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan niin vakavasti, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa (8 luvun 1 §). Purkuoikeus raukeaa, jos työsopimusta ei pureta 14 päivän kuluessa siitä, kun työnantaja sai tiedon perusteesta (8 luvun 2 §).
Koska irtisanomiskynnys laski mutta purkukynnys ei, niiden väli kasvoi. Jos työnantaja on epävarma, riittääkö teko purkuun, irtisanominen on usein turvallisempi valinta.
Kolme esimerkkiä uudesta kynnyksestä
Esimerkki 1: Asentaja myöhästyy keikoilta toistuvasti, ja asiakkaat valittavat. Hän saa kirjallisen varoituksen, jossa kerrotaan, että myöhästelyn jatkuminen voi johtaa irtisanomiseen. Kahden kuukauden kuluttua hän myöhästyy taas useita kertoja ilman hyväksyttävää syytä. Uuden lain aikana asiallinen syy voi täyttyä, vaikka yksittäiset myöhästymiset ovat lyhyitä.
Esimerkki 2: Toimistotyöntekijä kieltäytyy käyttämästä uutta asiakasjärjestelmää ja kirjaa tiedot edelleen omaan taulukkoonsa. Jos työnantaja on antanut selvän ohjeen ja koulutuksen, kieltäytyminen on työnjohto-oikeuden rajoissa annetun määräyksen noudattamatta jättämistä, ja varoituksen jälkeen se voi riittää irtisanomiseen. Jos koulutusta ei ole annettu tai muut saavat jatkaa vanhalla tavalla, irtisanominen on riskialtis.
Esimerkki 3: Rekkakuski menettää ajo-oikeutensa terveydellisistä syistä pitkäksi ajaksi. Varoitusta ei tarvita, koska kyse ei ole moitittavasta menettelystä. Työnantajan on kuitenkin kuultava häntä ja selvitettävä, olisiko hänelle tarjolla esimerkiksi varasto- tai ajojärjestelytyötä. Vasta jos sopivaa työtä ei ole, irtisanominen voi tulla kyseeseen, ja sairauteen perustuvassa irtisanomisessa on lisäksi täytettävä 7 luvun 2 a §:n 1 kohdan raja.
Toimintaohjeet työnantajalle
- Selvitä, mitä tapahtui. Kirjaa päivämäärät, tapahtumat, todistajat ja se, mitä ohjetta tai velvoitetta työntekijä rikkoi.
- Tarkista, onko taustalla kielletty syy, kuten sairaus, perhevapaa tai se, että työntekijä on vaatinut oikeuksiaan.
- Päätä, onko kyse menettelystä vai työntekoedellytysten muutoksesta. Menettelyssä annetaan yleensä ensin varoitus. Edellytysten muutoksessa selvitetään muu työ.
- Tarkista, milloin menettely tapahtui, jotta tiedät, sovelletaanko vanhaa vai uutta lakia.
- Kutsu työntekijä kuulemiseen ja kerro, että hän voi ottaa avustajan mukaan.
- Tee päätös kohtuullisessa ajassa ja noudata irtisanomisaikaa. Irtisanominen toimitetaan työntekijälle henkilökohtaisesti tai, jos se ei ole mahdollista, kirjeitse tai sähköisesti (9 luvun 4 §).
Säilytä ainakin nämä asiakirjat:
- työsopimus
- kirjalliset ohjeet
- varoitus ja todiste sen vastaanottamisesta
- sähköpostit ja viestit
- tuntikirjaukset tai muut järjestelmätiedot
- muistio kuulemisesta
- irtisanomisilmoitus
Riidassa työnantaja joutuu käytännössä näyttämään, mitä tapahtui ja miksi se oli asiallinen syy.
Mitä työntekijän kannattaa tarkistaa?
Jos sinut on irtisanottu henkilöön liittyvästä syystä, pyydä ensin syyt kirjallisesti (9 luvun 5 §). Tarkista sitten nämä asiat:
- Mihin tekoihin irtisanominen perustuu, ja milloin ne tapahtuivat? Jos kaikki tapahtui ennen 1.1.2026, työnantajan olisi pitänyt täyttää vanhan lain tiukempi kynnys.
- Saitko varoituksen samanlaisesta asiasta, ja ymmärsitkö, että toistuminen voi johtaa irtisanomiseen?
- Kuultiinko sinua ennen päätöstä?
- Jos syy oli terveys tai muu työntekoedellytys: selvitettiinkö muun työn mahdollisuus?
- Voiko todellinen syy olla kielletty, esimerkiksi irtisanominen tuli pian sairausloman, raskausilmoituksen tai palkkavaatimuksen jälkeen?
Riitauta irtisanominen todisteellisesti kolmen kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä, jos pidät sitä perusteettomana. Silloin sinulle ei aseteta 45 päivän karenssia ennen kuin asia on lopullisesti ratkaistu, ellei riitautus ole ilmeisen aiheeton (työttömyysturvalain 2 a luvun 1 §). Karenssista antaa lausunnon Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus), ja päätöksen tekee Kela tai työttömyyskassa.
Korvaukset ja määräajat
Jos irtisanominen on perusteeton, työnantaja määrätään maksamaan korvausta vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka (12 luvun 2 §). Luottamusmiehellä ja luottamusvaltuutetulla enimmäismäärä on 30 kuukauden palkka. Kolmen kuukauden vähimmäismäärää sovelletaan, kun henkilöön liittyvä irtisanominen on perusteeton (12 luvun 2 §:n 3 momentti). Voit pyytää juristilta maksuttoman selvityksen siitä, onko irtisanomisesi perusteeton.
Esimerkki: Jos palkkasi on 3 000 euroa kuukaudessa, korvaus on vähintään noin 9 000 euroa ja enintään noin 72 000 euroa. Määrään vaikuttavat muun muassa työttömyyden arvioitu kesto, työsuhteen kesto, ikä, työnantajan menettely ja se, antoiko työntekijä itse aihetta irtisanomiseen.
Korvauksesta vähennetään tietyin edellytyksin saamasi ansiopäiväraha tai yleistuki.
Kanne on nostettava kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde päättyi (13 luvun 9 §:n 3 momentti). Vaatimuskirje ei pidennä tätä aikaa. Jos työsuhteesi päättyy 31.5.2026, karenssia koskeva riitautus on tehtävä viimeistään 31.8.2026 ja kanne nostettava viimeistään 31.5.2028.
Mistä irtisanomisesta yleensä riidellään?
Työnantaja vetoaa tavallisesti siihen, että kynnys on nyt matalampi, että varoitus annettiin ja että työntekijä jatkoi samaa menettelyä.
Työntekijä vetoaa usein siihen, että varoitus koski eri asiaa tai oli epäselvä, että ohjeet olivat puutteellisia tai että muut saivat toimia samoin. Hän voi myös väittää, että todellinen syy oli kielletty tai että menettely tapahtui ennen 1.1.2026. Uuden lain alkuvaiheessa myös ajankohta on tavallinen riidan aihe, joten päivämäärät kannattaa kirjata tarkasti.
Milloin juristista on hyötyä?
Työnantajalle juristi käy näytön läpi ennen päätöstä ja arvioi, sovelletaanko vanhaa vai uutta lakia. Hän laatii varoituksen ja kuulemiskutsun niin, että ne kestävät myöhemmän riidan. Hän arvioi, onko irtisanominen, purku vai päättämissopimus oikea ratkaisu, ja mitoittaa taloudellisen riskin.
Työntekijälle juristi pyytää työnantajalta päättämisen syyt ja tarvittaessa syrjintäepäilyssä selvityksen työnantajan menettelystä. Hän arvioi, oliko asiallinen syy, tarvittiinko varoitus ja täyttyikö menettely, sekä laatii riitautuksen ja vaatimuskirjeen. Juristi myös mitoittaa korvausvaatimuksen, neuvottelee sovinnon, valvoo kahden vuoden kanneajan ja tarkistaa, kattaako oikeusturvavakuutus oikeudenkäynnin. Apu kannattaa hankkia ennen kuin allekirjoitat mitään, esimerkiksi päättämissopimusta. Voit pyytää juristeilta maksuttoman ja sitomattoman tarjouksen irtisanomisen riitauttamisesta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Voiko minut nyt irtisanoa yhdestä virheestä?
Yleensä ei. Menettelyyn perustuvaa irtisanomista edeltää varoitus, ellei rikkomus ole niin vakava, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista (7 luvun 2 §:n 4 momentti). Vakava yksittäinen teko voi riittää ilman varoitusta, mutta tavallinen virhe ei.
Muuttuiko jo annettu varoitus?
Ei. Ennen 1.1.2026 annettuun varoitukseen voi vedota myös uuden lain aikana, jos se koski samanlaista menettelyä. Varoituksen merkitys kuitenkin heikkenee ajan kuluessa. Jos työntekijä toistaa menettelyn vuoden 2026 puolella, irtisanomiseen sovelletaan uutta lakia.
Koskeeko muutos taloudellisia irtisanomisia?
Ei. Taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuvaan irtisanomiseen tarvitaan edelleen asiallinen ja painava syy, ja työnantajan on selvitettävä muun työn ja koulutuksen mahdollisuus (7 luvun 3 ja 4 §).
Voiko työnantaja irtisanoa sairauden vuoksi helpommin kuin ennen?
Ei. Sairaus on edelleen kielletty peruste, ellei työkyky ole vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, ettei sopimussuhteen jatkamista voida kohtuudella edellyttää. Ennen irtisanomista työnantajan on kuultava työntekijää ja selvitettävä muun työn mahdollisuus (7 luvun 2 §:n 3 momentti ja 2 a §:n 1 kohta).
Koskeeko uusi laki kunnan työntekijöitä?
Koskee, jos olet työsuhteessa. Jos olet kunnan tai hyvinvointialueen viranhaltija, sinuun sovelletaan viranhaltijalakia, jossa henkilöön liittyvä irtisanominen edellyttää edelleen asiallista ja painavaa syytä.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Pyydä tarjous lakipalvelusta
Jätä sitomaton tarjouspyyntö juristeille
Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.
Tai soita maksutta ja luottamuksellisesti Minilex-juristiverkoston asiakaspalveluun:
+358 400 4111 43
klo 8 - 19 • la–su 10 - 17
Tarvitsetko nopean vastauksen lakikysymykseesi?
Soita lakipuhelimeen: 0600 12 450
klo 8 - 23 • la–su 9 - 23
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa
