» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2005:31 oli kysymys valtion velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus oli hylännyt virallisen syyttäjän A:ta vastaan ajaman syytteen petoksesta ja velvoittanut valtion korvaamaan A:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Syyttäjä ei ollut valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Asianomistajan valituksesta hovioikeus oli tuominnut A:n petoksesta syytteen mukaisesti ja vapauttanut valtion velvollisuudesta korvata A:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, onko hovioikeus voinut vapauttaa valtion velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut, kun syyttäjä ei ole hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan, jos syyttäjän syyte hylätään, valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Lakiin ei sisälly säännöksiä siitä, miten oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy sellaisessa tapauksessa, jossa syyttäjän tyydyttyä käräjäoikeuden ratkaisuun, jolla syyte on hylätty, vastaaja tuomitaan hovioikeudessa asianomistajan haettua muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Hovioikeuden mukaan voitaisiin puoltaa sellaista tulkintaa, jonka mukaan korvausvelvollisuuden tulisi määräytyä sen perusteella, miten vastaajaan kohdistunut syyte lopulta ratkaistaan.
Korkeimman oikeuden mukaan kyseessä on kuitenkin laissa sääntelemätön tilanne, joka tulee ratkaista yleisten prosessioikeudellisten periaatteiden perusteella. Tällaista tulkintaa puoltaa se, että oikeudenkäyntimenettelyä on viime aikoina kehitetty siihen suuntaan, että syyttäjän asema itsenäisenä asianosaisena ja yleisen edun toteutuksen valvojana on vahvistunut. Tähän nähden voidaan korkeimman oikeuden mukaan pitää kohtuullisena, että syyttäjä käyttää valtion puhevaltaa ja huolehtii yleisen edun valvonnasta. Näin ollen, kun syyttäjä on tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon, on se valtion korvausvelvollisuuden osalta tullut lainvoimaiseksi. Siten hovioikeus ei ole voinut viran puolesta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevilta osin.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion siltä osin, kun siinä oli vapautettu valtio velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta korkein oikeus jätti asian käräjäoikeuden tuomion varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa