» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2014:83 korkein oikeus käsitteli kysymystä siitä, oliko hovioikeudessa tapahtunut menettelyvirhe. Hovioikeus oli hylännyt asianomistaja A Oy:n pyynnön järjestää asiassa pääkäsittely. Hovioikeuden ei ole pakko järjestää suullista pääkäsittelyä, jos asiassa ei esimerkiksi tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näyttö on jo riittävää, eikä sen oikeellisuudesta ole epäilystä. Tapauksessa petoksesta epäilty B oli esittänyt uutta näyttöä vastauksena A Oy:n valitukseen. Hovioikeus ilmoitti uudesta todisteesta A Oy:lle ja pysytti käräjäoikeuden tuomion pelkässä kirjallisessa menettelyssä. Hovioikeus ei pyytänyt enää A Oy:ltä vastausta asiassa, eikä pääkäsittelyä toimitettu lainkaan.
KKO kiinnitti huomiota ensinnäkin siihen, että hovioikeus ei varannut A Oy:lle tilaisuutta lausua uudesta todisteesta tai esittää siitä esimerkiksi vastanäyttöä. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksenä on, että asianosaiset edustajineen ovat saaneet rauhassa tutustua aineistoon ja lausua siitä käsityksensä. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan asianosaisille kuuluu kyseinen oikeus riippumatta sitä, kuinka tärkeänä tuomioistuin tiettyä todistetta pitää. A Oy:lla olisi sinänsä ollut mahdollisuus oma-aloitteisesti lausua B:n vastauksesta, jonka hovioikeus asiallisesti tälle tiedotti. KKO oikeutti kuitenkin A Oy:n odotukset siitä, että tuomioistuin tarvittaessa pyytää tältä erikseen lausuntoa asiasta ennen päätöksentekoa.
Toisaalta KKO huomioi sen, että A Oy ei ole edes korkeimpaan oikeuteen valitettaessa pyrkinyt vastaamaan aineellisesti B:n uuteen näyttöön. A Oy:llä ei siten vaikuttanut olevan mitään vastatodistelua, jonka esittäminen olisi muuttanut hovioikeuden tuomiota. Vaikka KKO siis piti hovioikeuden toimintaa olla kehottamatta A Oy:tä vastaamaan B:n esittämään uuteen näyttöön jokseenkin moitittavana, pysytti se kuitenkin hovioikeuden tuomion. Asiaa ei palautettu hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
KKO:n ratkaisun lopputulos vaikuttaa melko yllättävältä, kun otetaan huomioon aikaisempi oikeuskäytäntö. Esimerkiksi tapauksissa KKO 2005:134 ja KKO 2010:61 KKO päätyi pitämään hovioikeuden menettelyä virheellisenä, kun asianosaiselle ei ollut asiallisesti varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Tässä tapauksessa kyse oli kuitenkin syyttäjävetoisesta rikosoikeudenkäynnistä, jossa A Oy:n oikeutta tulla asianomistajana kuulluksi ei ollut loukattu vakavasti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa