» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2012:33 Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. A:n veren alkoholipitoisuus oli ollut vähintään 2,6 promillea. Syyttäjän mukaan A oli menettänyt ajoneuvon hallinnan ja ajautunut ojaan. Syyttäjän mukaan tällainen A:n menettely on voinut aiheuttaa vaaran toisen henkilön turvallisuudelle. A:n kertoman mukaan hän ei ollut ajanut kyseistä autoa edellä mainitussa tilaisuudessa.
Käräjäoikeuden mukaan kiistatonta on, että ojaan ajettu auto on ollut A:n hallinnassa. A on ollut autossa ojaanajon hetkellä. A:n kertomukset kuljettajasta ovat vaihdelleet eikä väitetyn kuljettajan olemassaoloon ole ollut mitään näyttöä. Käräjäoikeus katsoi yksinkertaisimmaksi selitykseksi tapahtumalle sen, että A oli auton kuljettajana päihtymystilansa vuoksi ajanut autonsa ojaan. A sai ehdollisen vankeusrangaistuksen, ajokiellon sekä 40 päiväsakkoa törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
A valitti hovioikeuteen, mutta ei saanut jatkokäsittelylupaa.
Oikeudenkäymiskaaressa on lueteltu jatkokäsittelyluvan edellytykset. Lain mukaan lupa on myönnettävä, jos ilmenee muutos-, tarkistus- tai ennakkopäätösperuste tai jos tällaisen luvan saamiselle on joku muu painava syy. Oikeudenkäymiskaaren mukaan hovioikeus käsittelee jatkokäsittelyluvan hakemista koskevan kysymyksen kirjallisessa menettelyssä esitetyn oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Lain mukaan hovioikeuden ei tarvitse antaa jatkokäsittelylupaa pelkästään näytön uudelleen arvioimista varten.
A on ennen kyseistä tapahtumaa toiminut poliisina. Hän ei kuitenkaan hovioikeuteen antamassaan valituksessa ole tätä maininnut. A ei ole katsonut tarpeelliseksi mainita, että tuomio saattaisi johtaa hänen virkansa menetykseen. Korkeimman oikeuden mukaan valittajan on tuotava esiin tämänkaltaiset syyt, jotta ne saisivat painoarvoa luvan myöntämistä harkittaessa, vaikka sinänsä on selvää että tuomion lopputulos vaikuttaa A:n virkasuhteeseen.
Korkein oikeus katsoi, että A:n syyksi luetuissa rikoksissa rangaistuskäytäntö on varsin vakiintunut, eikä tälle tuomittu rangaistus, A:n veren alkoholipitoisuus huomioon ottaen, ole poikennut normaalista. Korkein oikeus pitäytyi hovioikeuden päätöksessä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa