» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:76 oli kysymys siitä, oliko henkilö A luopunut oikeudestaan avustajaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä edellyttämällä tavoin oikeuksistaan tietoisena ja saiko A:n esitutkinnassa antamia lausumia käyttää näyttöä A:ta vastaan.
A oli ollut pidätettynä ja häntä kuulusteltiin epäiltynä tuhotyöstä sekä murhan yrityksestä. Hänellä ei ollut kuulusteluissa avustajaa. Hänelle oltiin kuitenkin kerrottu mahdollisuudesta avustajan käyttöön sekä oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikosepäilyn selvittämiseen. A oli ilmoittanut, ettei hän tarvinnut kuulusteluihin avustajaa. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n alentuneesti syyntakeisena tehdystä tuhotyöstä sekä murhan yrityksestä vankeuteen. A oli yrittänyt tappaa sängyssä olleen B:n sytyttämällä tämän vuodevaatteet tuleen sidottuaan tätä ennen B:n jalat johdolla. Asunto oli tuhoutunut tulipalossa täysin. Rikos oli tehty vakaasti harkiten, sillä A oli vankilassa ollessaan suunnitellut sen kostoksi B:lle.
A oli valittanut hovioikeuteen vaatien, että hänen katsotaan syyllistyneen murhan yrityksen sijasta tapon yritykseen. A väitti, ettei hänellä ollut B:n luokse mennessään ajatusta vahingoittaa tätä vaan A oli joskus vankilassa ollessaan ”huonoina päivinä” pohtinut B:n vahingoittamista. Syyttäjä taas vetosi A:n esitutkinakertomukseen. A oli esitutkinnassa kertonut muun muassa, että kyseessä oli ollut kosto ja hän oli vuosien mittaan päättänyt toimia näin. Lisäksi hän oli juottanut B:lle alkoholia, jotta tämä sammuisi ja tarkistanut, että sängyn peitto syttyisi. Hovioikeus katsoi A:n kertomuksen perusteella, että A oli jo pitkän aikaa vankilassa ollessaan miettinyt B:n surmaamista ja että A oli tehnyt teon vakaasti harkiten. Hovioikeus katsoi niin ikään, että teko oli tehty vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen ja että se oli ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
A vaati valituksessaan korkeimpaan oikeuteen hovioikeuteen tuomion kumoamista ja asian palauttamista hovioikeuteen ja toissijaisesti syytteen murhan yrityksestä hylkäämistä ja ett hänen katsottaisiin murhan yrityksen asemasta syyllistyneen ainoastaan tapon yritykseen, tai ainakin rangaistuksen alentamista.
Korkeimmassa oikeudessa arvioinnin kohteena oli nimenomaisesti A:n esitutkintakertomuksen hyödyntäminen näyttönä sekä oliko A luopunut tehokkaasti oikeudestaan avustajaan. Korkein oikeus antoi painoarvoa rikoksen vakavuudelle ja katsoi, ettei A ollut luopunut oikeudestaan avustajaan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä edellytetyin tavoin tietoisena siitä, millaisin oikeusvaikutuksin hän sen tekee. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen A:lle olisi täten edellyttänyt sitä, että A:lle olisi määrätty avustaja, jonka kanssa hän olisi voinut käydä luottamuksellisia keskusteluita ennen hänen kuulemistaan esitutkinnassa. Korkein oikeus arvioi myös oikeudenkäymiskaaren todisteen hyödyntämiskieltoa koskevaa säännöstä todeten, ettei A:n esitutkinnassa antamaa lausumaa saanut käyttää hänen syyllisyyttään tukevana näyttönä asiassa. Punninta suoritetaan oikeudenloukkauksen vakavuuden ja toisaalta rikoksen selvittämisintressin välillä. Ratkaisu vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman oikeuden käytäntöä ja vahvistaa itsekriminointisuojan periaatetta sekä vastaajan oikeutta avustajaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa