» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:17 oli kysymys jatkokäsittelyluvan myöntämisestä ennakkoratkaisuperusteella. Tapauksessa syyttäjä vaati rangaistusta A:lle yllytyksestä salassapitorikokseen ja B:lle salassapitorikoksesta. Syyttäjä oli vedonnut syytteessään näyttönä muun ohessa viiteen telekuuntelutallenteeseen. Tallenteet perustuivat A:n puhelinliittymälle tehtyyn telekuunteluun, johon käräjäoikeus oli myöntänyt luvan liittyen törkeään huumausainerikosepäilyyn. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteet ja katsonut, ettei telekuuntelutallenteita voitu käyttää todisteina salassapitorikosasiassa. Salassapitorikos ei ollut sellainen rikos, johon telekuuntelua voidaan kohdentaa ja lisäksi kysymys oli ylimääräisen tiedon käyttämisestä koskevasta pakkokeinolain säännöksestä, jota sovelletaan sen voimassa ollessa. Myöskin perusoikeusmyönteinen laintulkinta oli johtanut samaan lopputulokseen. Hovioikeus ei ollut myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa syyttäjälle. Korkeimmassa oikeudessa oli siten arvioitavana, olisiko hovioikeuden tullut myöntää jatkokäsittelylupa käräjäoikeudessa omaksuman kannan ja syyttäjän muutoksenhakemuksen johdosta, taikka mikäli näin ei, olisiko lupa tullut myöntää pääasian osalta.
Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä ennakkoratkaisuperusteella, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeää myöntää asiassa jatkokäsittelylupa. Pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n mukaan ylimääräistä tietoa saa käyttää rikoksen selvittämisessä, jos tieto koskee sellaista rikosta, jonka tulkinnassa olisi saatu käyttää sitä pakkokeinoa, jolla tieto on saatu. Ylimääräistä tietoa saa käyttää myös, jos ylimääräisen tiedon käyttämisellä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle ja rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta tai kyse on jostakin säännöksessä erikseen luetellusta rikoksesta. Ylimääräisen tiedon käyttämisestä näyttönä päättää tuomioistuin pääasian käsittelyn yhteydessä. Pakkokeinolaissa ei ole erikseen todettu, minkä perusteiden nojalla tuomioistuimen tulisi arvioida, voidaanko ylimääräistä tietoa käyttää näyttönä oikeudenkäynnissä.
Syyttäjän mukaan käräjäoikeuden käsittelyratkaisu oli ollut virheellinen tai ainakin tulkinnanvarainen hyödyntämiskieltoon sovellettavasta laista sekä siitä oliko todisteissa kysymys niin sanotusta ylimääräisestä tiedosta. Korkein oikeus joutui näin ollen arvioimaan sitä, katsotaanko aikaisemmin voimassa olleen pakkokeinolain voimassaolon aikana päättyneellä telekuuntelulla hankitun tiedon käyttämistä todisteena tuolloin voimassa olleen lain mukaan vai todisteen hyödyntämiskysymystä arvioitaessa voimassa olevan lain mukaisesti. Nykyisen pakkokeinolain siirtymäsäännöksen mukaan myös lain voimaan tullessa voimassa oleviin pakkokeinoihin sovelletaan uuden lain säännöksiä. A:han oli ennen nykyisen pakkokeinolain voimaantuloa kohdistettu telekuuntelu. Koska telekuuntelulupa oli annettu muun rikoksen kuin tapauksessa käsillä olevan rikoksen tutkintaa varten, kysymys oli pakkokeinolaissa tarkoitetusta ylimääräisestä tiedosta.
Korkein oikeus katsoi, että laki eivätkä esityöt anna selvää vastausta syyttäjän jatkokäsittelylupahakemuksen perusteena olleeseen kysymykseen ylimääräisen tiedon käyttämisestä näyttönä. Näin ollen kyseessä on selvästi tyypillinen ennakkoratkaisuperusteen tilanne oikeudenkäymiskaaren mukaan, jossa hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen, myönsi syyttäjälle jatkokäsittelyluvan ja asia palautettiin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa