» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa vakuutusyhtiö ja Sonera Oyj olivat tehneet sopimuksen yritysjohdon vastuuvakuutuksesta. Tuolloin A oli Sonera Oyj:n toimitusjohtajana ollut vakuutettuna yritysjohdon vastuuvakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiö ja Sonera Oyj olivat sopineet vakuutussopimuksessa riitojen ratkaisemisesta suomalaisessa tuomioistuimessa. Vakuutusyhtiö oli pannut vireille A:ta vastaan kanteen, jossa se oli vaatinut A:n velvoittamista palauttamaan sille sen A:lle suorittama vakuutuskorvaus. Kanteen vireille panemisen hetkellä A:n kotipaikka oli sijainnut Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli siitä, sitoiko vakuutussopimuksessa ollut vakuutusyhtiön ja Sonera Oyj:n välinen sopimus oikeuspaikasta A:ta ja oliko suomalainen tuomioistuin toimivaltainen tutkimaan kanteen. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n mukaan luonnollista henkilöä vastaan esitetty vaatimus tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä hänellä on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 19 §:n mukaan osapuolilla on oikeus sopia, että riita-asia voidaan tutkia tai on tutkittava muussa kuin laissa säädetyssä käräjäoikeudessa. Bryssel I –asetuksen 12 artiklan mukaan vakuutuksenantaja saa nostaa kanteen vain sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastaajan kotipaikka on, riippumatta siitä, onko vastaaja vakuutuksenottaja, vakuutettu vai edunsaaja. Bryssel I -asetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaan vakuutusasioissa voidaan asetuksen toimivaltasäännöksistä poiketa, jos sopimuksen ovat keskenään tehneet vakuutuksenottaja ja vakuutuksenantaja, joiden kummankin kotipaikka tai asuinpaikka oli sopimusta tehtäessä samassa jäsenvaltiossa, ja sopimuksessa on sovittu tuon valtion tuomioistuinten toimivallasta myös sen tapauksen varalta, että vahinko sattuu ulkomailla, jollei sellainen sopimus ole tuon jäsenvaltion lain mukaan kielletty. Bryssel I –asetuksen 13 artiklan 5 kohdan mukaan oikeuspaikkasopimus on sallittu myös muun muassa silloin, kun sopimus koskee vakuutussopimusta, joka koskee yhtä tai useampaa 14 artiklassa tarkoitettua riskiä. Korkein oikeus totesi A:n kotipaikan kanteen vireille tullessa olleen Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lisäksi se totesi vakuutusyhtiön sekä Sonera Oyj:n Suomessa solmiman oikeuspaikkasopimuksen osoittavan suomalaisen tuomioistuimen toimivaltaiseksi ratkaisemaan erimielisyyksiä, joita sopimuksesta aiheutuu. Korkeimman oikeuden mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyi tapauksessa Bryssel I –asetusta soveltamalla. Toimivaltaperusteita tuli arvioida niiden olosuhteiden perusteella, jotka vallitsivat kanteen tullessa vireille. Lisäksi oikeuspaikkasopimuksen sitovuutta A:han nähden oli Korkeimman mukaan arvioitava Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Korkein oikeus katsoi, että vakuutusyhtiö ja Sonera Oyj eivät olleet voineet sopia A:ta sitovasti Bryssel I –asetuksen 13 artiklan 3 kohdan nojalla vakuutusyhtiön oikeudesta nostaa vakuutussopimukseen perustuva kanne A:ta vastaan muussa kuin sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jonka alueella A:n kotipaikka on sijainnut, kun kanne on tullut vireille. Korkeimman oikeuden mukaan merkitystä ei voitu antaa sille seikalle, missä valtiossa osapuolien kotipaikka on sijainnut oikeuspaikkasopimusta solmittaessa, eikä myöskään sille, oliko sopimuksessa ollut kysymys suuren riskin vakuutuksesta, josta on säädetty Bryssel I –asetuksen 13 artiklan 5 kohdassa. Korkeimman oikeuden mukaan A:n ei voitu katsoa nimenomaisesti hyväksyneen vakuutusyhtiön ja Sonera Oyj:n välillä tehtyä oikeuspaikkalauseketta itseään sitovaksi sen perusteella, että hän oli yhtiön toimitusjohtaja tai että hänelle oli suoritettu vakuutussopimuksen mukaista korvausta. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, että suomalainen tuomioistuin ei ollut toimivaltainen tutkimaan kannetta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa