» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus KKO:2012:43 koski pääkäsittelyn tarpeellisuutta hovioikeudessa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva päätös ei koskaan saa lainvoimaa, vaan asiassa voi aina hakea uutta päätöstä olosuhteiden muuttuessa. Tässä tapauksessa käräjäoikeus oli alunperin määrännyt lapsen, L, asumaan äitinsä A:n luona. Samalla lapsen toisesta huoltajasta B:stä tuli etävanhempi, joka sai tapaamisoikeuden L:ää kohtaan. Isä B vaati kuitenkin uudessa hakemuksessa käräjäoikeudelta pääasiassa sitä, että yksin hänestä tehtäisiin L:n yksinhuoltaja. B vetosi A:n muuttuneeseen kykyyn huolehtia lapsesta täysiaikaisesti. Käräjäoikeus päätti muun muassa sosiaalihuollon raporttien perusteella hyväksyä B:n hakemuksen lapsen edun mukaisena ratkaisuna, jolloin L määrättiin asumaan yksinhuoltajaksi valitun B:n kanssa.
A valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hän vaati ensisijaisesti, että käräjäoikeuden päätös kumotaan, ja että hänestä tulee jälleen L:n lähivanhempi. A vaati myös pääkäsittelyn toimittamista. Hovioikeuden ei ole pakko järjestää suullista pääkäsittelyä, jos asiassa ei esimerkiksi tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näyttö on jo riittävää, eikä sen oikeellisuudesta ole epäilystä. Hovioikeus pysytti tapauksessa käräjäoikeuden ratkaisun voimassa sellaisenaan, eikä nähnyt pääkäsittelyn järjestämistä tarpeellisena.
A valitti edelleen hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, ja hänelle myönnettiin valituslupa. A vaati, että asia joko palautetaan hovioikeuteen pääkäsittelyä varten, tai ratkaistaan korkeimmassa oikeudessa suullisessa käsittelyssä. KKO ei siten käsitellyt L:n huolto- ja tapaamisoikeusasiaa sisällöllisesti, vaan ainoastaan hovioikeuden vastuuta järjestää asiassa suullinen pääkäsittely. KKO otti ratkaisunsa vahvaksi lähtökohdaksi sen, että hovioikeuden on järjetettävä pääkäsittely jommankumman asianosaisen sitä vaatiessa. Euroopan ihmisoikeuskytäntö on alentanut kynnystä pääkäsittelyn pitämiselle, minkä vuoksi pääskäsittely tulee nykyään järjestää aiempaa useammin. KKO:n mielestä käsiteltävänä ollut tapaus ei ollut todisteiden ja muun näytön puolesta niin selvä, että pääkäsittelyn järjestäminen oltaisi voitu sivuuttaa. KKO kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti sen uudelleen käsiteltäväksi A:n vaatimuksen mukaisesti.
Olennainen osa KKO:n ratkaisua oli kriittinen suhtautuminen siihen, etteikö näytön arvioinnista olisi jäänyt mitään epäilystä. Jos siis näyttö vaikuttaa edes hiukan epävarmalta, on hovioikeuden toimitettava pääkäsittely. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttää, että oman asian saaminen tutkittavaksi puolueettomaan tuomioistuimeen ei ole käytännössä liian hankalaa. KKO:n ratkaisu on yhtenevä tämän perusoikeuden kanssa, sillä kynnys pääkäsittelyyn pääsemiselle asetettiin melko alhaiseksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa