» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asiassa KKO:2011:78, syyttäjä vaati A:lle yhtiöiden kirjanpitäjänä ja B:lle hallituksen jäsenenä rangaistusta neljästä törkeästä veropetoksesta ja A:lle toissijaisesti avunannosta neljään törkeään veropetokseen. Lisäksi A:lle ja B:lle viidestä kirjanpitorikoksesta sekä B:lle törkeästä avustuspetoksesta tai avunannosta törkeään avustuspetokseen. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet.
Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien, että A tuomitaan kahdesta törkeästä veropetoksesta tai toissijaisesti avunannosta kahteen törkeään veropetokseen ja neljästä kirjanpitorikoksesta. Syyttäjä vaati, että B tuomitaan kahdesta törkeästä veropetoksesta ja neljästä kirjanpitorikoksesta. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn, joka päättyi 11.12.2009. Oikeudenkäynnin hyvittämisestä annettu laki tuli voimaan 1.10.2010, jonka jälkeen A ja B esittivät kirjallisesti vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua ja jätti hyvitystä koskevat vaatimukset tutkimatta, sillä ne olivat saapuneet pääasian käsittelyn päättymisen jälkeen.
A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys hovioikeuden ratkaisun oikeellisuudesta. Hyvityslain mukaan hyvitystä on vaadittava viimeistään ennen pääasian käsittelyn päättymistä. Hovioikeus on tulkinnut tämän siten, että se tarkoittaa pääasiaa koskevan pääkäsittelyn päättymistä. Korkein oikeus toteaa, että edellytykset hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä voivat täyttyä oikeudenkäynnin eri vaiheissa. Hyvitysvaatimuksen esittäminen voi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi vasta muutoksenhakuvaiheessa. Pääsäännön mukaan hyvitysvaatimus on esitettävä viimeistään hovioikeudessa. Lainkohdan mukaan se tulisi esittää hyvissä ajoin, eli yleensä ennen hovioikeuden pääkäsittelyn päättymistä. Vastaajat ovat esittäneet hyvitysvaatimuksensa hovioikeudelle ennen asian käsittelyn päättymistä hovioikeudessa. Hovioikeuden olisi pitänyt ottaa vastaajien vaatimukset tutkittavakseen. Korkein oikeus otti asian käsiteltäväkseen sitä hovioikeuteen palauttamatta.
Arvioitavana olevassa asiassa A:ta ja B:tä oli ensimmäisen kerran kuulusteltu kesällä 2002 ja hovioikeus oli tammikuussa 2010 pysyttänyt käräjäoikeuden antaman ratkaisun. Kyseessä oli tavanomaista vaativampi talousrikosasia, jonka esitutkintamateriaali oli käsittänyt noin 7 000 sivua. Asian esitutkinta ja syyteharkinta ovat kestäneet noin neljä vuotta, joka on pitkähkö aika. Asia kokonaisuudessaan on kestänyt noin seitsemän ja puoli vuotta. Korkein oikeus arvioi, että hyväksyttävä aika asiassa on noin kuusi vuotta. Hyvityslain mukaan hyvitystä korotetaan, jos pääasia on ollut erityisen merkittävä asianosaiselle. Korkein oikeus katsoi, että rikosasia on liittynyt välittömästi A:n toimeentuloon, joten hän on ollut oikeutettu hyvityksen korotukseen. Suomen valtio määrättiin maksamaan B:lle hyvityksenä 3 000 euroa ja A:lle hyvityksenä 3 000 euroa ja sen korotuksena 1 000 euroa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa