» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2013:83 kysymys oli siitä, oliko A:lle määrätty korvausvelvollisuus ansionmenetyksestä 1.6.2008 – 31.1.2009 väliseltä ajalta ratkaistu rikosasian oikeudenkäynnissä lopullisesti siten, että B:n määrältään suurempaa samaa ajanjaksoa koskevaa korvausvaatimusta ei ollut mahdollista tutka enää myöhemmässä riita-asian oikeudenkäynnissä.
Tapauksessa A oli velvoitettu rikosasian oikeudenkäynnissä annetulla lainvoimaisella tuomiolla suorittamaan B:lle korvausta törkeän pahoinpitelyn aiheuttamasta ansionmenetyksestä 1.6.2008 – 31.1.2009 väliseltä ajanjaksolta. B vaati törkeän pahoinpitelyn aiheuttamasta ansionmenetyksestä myöhempänä ajankohtana järjestetyssä riita-asian oikeudenkäynnissä määrältään suurempaa korvausta, koska hänen mukaan rikosasian oikeudenkäynnissä ratkaistu vaatimus oli koskenut A:n myöntämää vähimmäiskorvausta, eikä hän ollut luopunut sen ylittävästä vaatimuksesta.
Korkein oikeus viittasi perusteluissaan oikeuskäytäntöön, jossa on katsottu lainvoimaisen tuomion estävän saman tai asiallisesti samaa suoritusta koskevan uuden kanteen tutkimisen. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että lainvoimaisen tuomion oikeusvoimavaikutus syntyy myös vaatimuksen nojautuessa uuteen perusteeseen, mutta kuitenkin samaan tapahtumainkulkuun. Mikäli uusi vaatimus on perustunut muuttuneisiin olosuhteisiin, jotka ovat aiheutuneet sen jälkeen, kun aikaisempi ratkaisu on annettu, kanne on ollut mahdollista tutkia.
Korkein oikeus totesi B:n vaatineen riita-asian oikeudenkäynnissä korvausta A:lta määrältään suurempana kuin rikosasian oikeudenkäynnissä. Korvausta oli kuitenkin vaadittu samalla perusteella sekä samalta ajanjaksolta kuin aikaisemmassakin oikeudenkäynnissä. Korkeimman oikeuden mukaan vaatimuksen ei voitu katsoa perustuvan lainvoimaisen tuomion antamisen jälkeen ilmi tulleisiin uusiin seikkoihin tai olennaisella tavalla muuttuneisiin olosuhteisiin. Korkein oikeus katsoi, että asia oli jo ratkaistu oikeusvoimaisesti lainvoimaisella tuomiolla. Korkeimman oikeuden mukaan asianosaisten ei ole mahdollista myöskään sopia tuomioistuinta sitovasti siitä, että aikaisemmin annetulla tuomiolla ei olisi oikeusvoimaa tai siitä, missä laajuudessa oikeusvoima tulisi ottaa myöhemmässä oikeudenkäynnissä huomioon. Korkein oikeus katsoi perusteluissaan lainkäytön taloudellisuuden ja tehokkuuden sekä asianosaisten yhdenmukaisen kohtelun edellyttävän sitä, että samaa asiaa koskeva vaatimus on mahdollista saattaa ainoastaan kerran tuomioistuimen ratkaistavaksi. Näin ollen korkein oikeus katsoi B:n vaatimuksen ansionmenetyksestä 1.6.2008 - 1.1.2009 väliseltä ajalta ratkaistun jo lainvoimaisesti, eikä B:n vaatimusta voitu sen vuoksi enää tutkia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa