» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asiassa oli kysymys siitä, onko hovioikeuden menettely pääkäsittelykutsun tiedoksiannossa Virossa asuvalle venäjänkieliselle A:lle ollut noudatettavien säännösten mukaista ja onko hänen valituksensa voitu jättää sillensä hänen jäätyään henkilökohtaisesti saapumatta hovioikeuteen.
Käräjäoikeus luki syyttäjän syytteestä A:n syyksi varkauden, neljä kätkemisrikosta, kätkemisrikkomuksen ja törkeän rattijuopumuksen ja tuomitsi hänet yhteiseen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon sekä määräsi hänet ajokieltoon. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan kolmelle asianomistajalle vahingonkorvausta viivästyskorkoineen.
A:n haettua valittamalla muutosta käräjäoikeuden tuomioon hovioikeus määräsi asiassa toimitettavaksi pääkäsittelyn 15.11.2010. A ei saapunut henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn. Hovioikeus lausui, että A oli 4.11.2010 hänen viimeksi ilmoittamaansa osoitteeseen lähetetyllä kutsulla kutsuttu pääkäsittelyyn valittajana henkilökohtaisesti uhalla, että valitus hänen poissa ollessaan jätetään sillensä. Hovioikeus oli lisäksi lähettänyt suomenkielisen kutsun A:n kotiosoitteeseen Virossa. A:n puhelinnumero ei ollut ollut hovioikeuden tiedossa. Hovioikeus jätti A:n valituksen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin nojalla sillensä.
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n mukaan hovioikeus saa lähettää sanotussa luvussa tarkoitetut kehotukset, kutsut ja ilmoitukset asianosaisen viimeksi ilmoittamaan osoitteeseen. Kutsu pääkäsittelyyn on kuitenkin annettava tiedoksi asianosaiselle, joka ei ole käyttänyt puhevaltaa hovioikeudessa, sekä todistajalle, asiantuntijalle ja muulle todistelutarkoituksessa kuultavalle siten kuin 11 luvun 3, 3 b ja 4 §:ssä säädetään. Jos on aihetta olettaa, ettei asianosainen saa mainitusta osoitteesta tietoa kutsusta saapua henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn, kutsu on lisäksi yritettävä antaa hänelle tiedoksi puhelimitse ja lähetettävä hänen tiedossa olevaan posti- tai sähköiseen osoitteeseensa.
Siinä tapauksessa, että pääkäsittelyyn kutsuttava henkilö oleskelee ulkomailla, kutsun tiedoksiantoa koskevien kotimaisten säännösten lisäksi on noudatettava säännöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat asiakirjojen tiedoksiantoa kysymyksessä olevaan valtioon. Tiedoksiannossa Suomesta Viroon tulee sovellettavaksi keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen (624/2005, SopS 88/2005) 5 artikla oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettämisestä ja tiedoksiannosta. Artiklan 3 kohdan mukaan asiakirja tai ainakin sen pääkohdat on käännettävä jollekin sen jäsenvaltion kielistä, jonka alueella vastaanottaja on, jos on aihetta olettaa, että vastaanottaja ei ymmärrä kieltä, jolla asiakirja on laadittu. Jos asiakirjan lähettävä viranomainen tietää, että vastaanottaja ymmärtää vain jotain muuta kieltä, asiakirja tai ainakin sen pääkohdat on käännettävä kyseiselle kielelle.
Edellä tarkoitetun tiedoksiantoyrityksen epäonnistuttua hovioikeus on vasta 4.11.2010 ja siis 11 päivää ennen pääkäsittelyä lähettänyt oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:ää noudattaen A:n asiamiehelle edellä 6 kohdassa mainitun, 3.11.2010 päivätyn kutsun. Asiamiehen saamaan telekopioviestiin on sisältynyt kehotus, jonka mukaan asiamiehen oli pyrittävä välittämään kutsu päämiehelleen. A:n asiamies on kertonut ilmoittaneensa hovioikeudelle, ettei hänellä ollut ollut mahdollisuutta antaa A:lle tietoa pääkäsittelystä, koska hänellä ei ollut tietoa tämän osoitteesta Virossa eikä muitakaan yhteystietoja. Hovioikeus ei ole yrittänyt tiedoksiantamista suoraan A:lle, vaikka oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 § olisi sitä edellyttänyt. Mainittua 1.10.2010 tapahtunutta kutsun lähettämistä ei voida pitää tällaisena tiedoksiantamisena.
Korkein oikeus totesi, ettei kutsun tiedoksiantamista A:lle ole kummallakaan edellä käsitellyllä kerralla saatu toteutetuksi laissa edellytetyllä tavalla. A:lle 1.10.2010 lähetetty kutsu ei käytettävissä olevan selvityksen mukaan ole saavuttanut häntä. Lisäksi kutsu ei suomenkielisenä ole täyttänyt edellä 4 kohdassa tarkoitetun yleissopimuksen vaatimuksia. Marraskuun 3 päivänä 2010 päivätyn kutsun osalta ei ole kaikin osin noudatettu oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 28 §:n mukaista tiedoksiantomenettelyä. Lisäksi Korkein oikeus totesi, että uuteen kutsumismenettelyyn on ryhdytty vasta alle kaksi viikkoa ennen pääkäsittelyä. Sen vuoksi on ollut hyvin epätodennäköistä, kun vielä otetaan huomioon A:n yhteystietojen puutteellisuus, että Virossa asuvalla A:lla olisi ollut tosiasiallinen mahdollisuus saada kutsu tiedokseen riittävän ajoissa niin, että hän olisi voinut osallistua pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti.
Korkein oikeus poisto hovioikeuden päätöksen. Asia palautettiin Turun hovioikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa