» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa käräjäoikeus oli tuominnut A:n pahoinpitelystä. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, oliko A:n valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella perusteltua aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys myös hovioikeudessa esitetyn uuden todistelun merkityksestä, kun arvioitiin jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksiä. A oli riitauttanut valituksessaan käräjäoikeuden arviot näytöstä ja sen uskottavuudesta yksilöidysti eri perusteilla perustellen riitautuksensa yksityiskohtaisesti. A oli myös esittänyt, että käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmene perusteita, joilla käräjäoikeus oli pitänyt Y:n antamaa kertomusta luotettavana ja uskottavana. Käräjäoikeus oli pitänyt Y:n kertomusta ratkaisevana näyttönä asiassa. Lisäksi A oli hovioikeudessa vedonnut uusina todisteina valokuviin, joista näkyi talo, josta Y oli kertomansa mukaan tehnyt havaintoja pahoinpitelystä. A oli esittänyt valituksessaan, ettei Y ollut voinut tehdä havaintoja talon sisältä tarkasti. A oli todennut lisäksi Korkeimmassa oikeudessa, että Y oli kertonut pahoinpitelyn havainnointipaikasta eri tavalla esitutkinnassa kuin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus ei ollut huomioinut ristiriitaa arvioinnissaan, eikä A ollut voinut esittää lisäselvitystä kertomuksen muuttamisen takia vasta kuin hovioikeudessa. A oli vedonnut hovioikeudessa uutena ilmi tulleena seikkana myös Y:n poliisimiehelle esittämään kertomukseen, jonka mukaan Y ei ollut nähnyt tapahtumia, koska hän oli ollut katveessa tapahtumiin nähden. Korkein oikeus totesi käräjäoikeuden näytön arvioinnin olleen puutteellisesti perusteltu ja sen mukaan näytön arviointia oli valituksessa ja muiltakin osin yksilöidysti perustellen horjutettu. Korkein oikeus katsoi, että A:n valituksen perusteella oli ollut oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla perusteltua aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta, jonka vuoksi hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutosperusteella. Korkein oikeus katsoi lisäksi, että käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ollut voitu arvioida ilman jatkokäsittelyluvan myöntämistä, koska A oli tarjonnut hovioikeudelle uutta todistelua käräjäoikeuden näytön uskottavuudesta, eikä sen merkitystä ollut mahdollista arvioida vastaanottamatta sitä. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa myös oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tarkistusperusteella. Korkein oikeus katsoi, että uuden todistelun esittäminen ei ollut kuitenkaan oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittama painava syy jatkokäsittelyluvan myöntämiseen kuten A oli valituksessaan esittänyt. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen, myönsi A:lle jatkokäsittelyluvan sekä palautti asian hovioikeuteen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa