» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1992:12 oli kyse oikeustoimen kohtuullistamisesta. Matkustaja A oli esittänyt vahingonkorvausvaatimuksen, joka oli perustunut siihen, että matkanjärjestäjän edustaja oli törkeällä tuottamuksella aiheuttanut vahingon. A oli antanut yleiset seuramatkaehdot raastuvanoikeudelle, mutta ei ollut vaatinut ehtojen kohtuullistamista. Raastuvanoikeus oli hylännyt A:n vaatimuksen. Hovioikeuteen tekemässään valituksessa A ei ollut myöskään väittänyt ehtojen olevan kohtuuttomia eikä esittänyt niiden sovittelua koskevaa vaatimusta. Hovioikeuden tuomio oli kuitenkin perustunut siihen, että ehdot olivat eräiltä osin kohtuuttomat. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, oliko hovioikeus saanut perustaa tuomiotaan seikkaan, johon asianosainen ei ollut vedonnut.
A ei korkeimmassa oikeudessa esittänyt syytä siihen, ettei hän ollut aiemmin vedonnut korvausvaatimuksensa perusteena olleiden matkaehtojen kohtuuttomuuteen. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus ei voinut perustaa tuomiotaan seikkaan, johon asianosainen ei ollut vedonnut.
Korkein oikeus otti kantaa myös pääasiaan eli matkanjärjestäjän korvausvastuuseen.
A oli osallistunut seuramatkalle Teneriffalle. Paluupäivänä eräs matkalle osallistunut henkilö oli ilmoittanut matkaoppaalle, että hänen huonetoverinsa ja A aikovat räjäyttää lentokoneen pommilla. Sama henkilö oli ilmoittanut pommiuhkauksesta myös matkanjärjestäjän Teneriffalla sijaitsevaan toimistoon. Yhtiön edustaja oli ilmoittanut asiasta saamiensa ohjeiden mukaisesti lentoyhtiölle. Lentoyhtiö oli ilmoittanut asiasta Espanjan poliisille. Lentokentällä poliisi oli ottanut kiinni A:n ja mainitut kaksi muuta henkilöä. Kiinnioton jälkeen suoritetuissa kuulusteluissa A:ta ei ollut lainkaan kuultu. A oli myöhemmin todettu syyttömäksi rikokseen. A ei ollut pidätyksen takia päässyt osallistumaan paluulennolle.
Korkeimman oikeuden mukaan yhtiön matkaoppaat olivat toimineet lentoyhtiön antamien turvallisuusohjeiden mukaisesti ilmoittaessaan asiasta lentoyhtiölle. Vaikka pommiuhkauksesta ilmoittanut henkilö oli puhunut sekavasti, ei oppailla ollut mahdollisuutta tarkemmin selvittää hänen mielentilaansa ja väitteidensä todenperäisyyttä. Lentoturvallisuuden takia pommiuhkaukseen oli suhtauduttava vakavasti. Matkanjärjestäjän palveluksessa olleilla henkilöillä ei myöskään ollut mahdollisuutta vaikuttaa niihin toimenpiteisiin, joihin poliisiviranomaiset olivat ryhtyneet sen jälkeen, kun he olivat saaneet tiedon pommiuhkauksesta. Matkanjärjestäjän palveluksessa olleet henkilöt eivät olleet menetelleet virheellisesti, kun he olivat ilmoittaneet lentoyhtiölle A:n ilmoitetusta osallisuudesta pommiuhkausta koskevaan asiaan. Matkanjärjestäjä ei muutoinkaan ole laiminlyönyt huolenpitovelvollisuuttansa.
Näin ollen korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja jätti asian raastuvanoikeuden ratkaisun varaan. A velvoitettiin korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa