» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2013:44 oli kyse jatkokäsittelyluvan tarvitsemisesta hakemusasiassa. Hovioikeuteen valitettaessa valittajan muutosvaatimukset koskivat vain hakemusasian oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta.
Käräjäoikeus oli asiassa velvoittanut B:n korvaamaan W:n oikeudenkäyntikulut. Hovioikeuden mukaan B tarvitsi jatkokäsittelyluvan ja tutkittuaan asian, ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa. KKO ei muuttanut hovioikeuden päätöstä.
Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n mukaan, jos muutosvaatimus koskee vain oikeudenkäyntikuluja, valtion varoista maksettavia kuluja tai maksettavaksi tuomittua uhkasakkoa, asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa. Pykälän esitöiden perusteluissa todetaan, että pykälää sovelletaan riita- ja rikosaisoihin. Ulkopuolelle ovat siten rajattu hakemusasiat. Kuitenkin KKO tuli siihen lopputulokseen, ettei pykälän perusteluille tule antaa ratkaisevaa merkitystä säännöksen tulkinnassa, koska säännöksen sanamuoto ja sen perustelut ovat ristiriidassa. KKO:n mukaan tämä tulkinta on johdonmukaisempaa, sillä siten kaikki oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat valitukset pääsisivät hovioikeuden käsittelyyn yhtäläisin edellytyksin.
Säännöksen tulkinnassa vaikutti myös se, että hakemusasiat sinänsä eivät pääasiassa koske taloudellisia asioita ja siksi niistä valittaminen on rajattu jatkokäsittelylupamenettelyn ulkopuolelle. Kuitenkaan, kun kyse on pelkästä oikeudenkäyntikuluja koskevasta valituksesta, ei ole perusteltua antaa etuoikeutta hakemusasiassa määrättyjä oikeudenkäyntikuluja koskevaa ratkaisua päästä suoraan hovioikeuskäsittelyyn, jos ei valiteta samalla hakemusasiasta itsestään.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa