» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa käräjäoikeus oli tuomitessaan vastaajan rangaistukseen ryöstöstä velvoittanut hänet suorittamaan asianomistajalle korvausta henkisestä kärsimyksestä. L valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. L pyysi pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa. Asianomistaja vaati hovioikeudessa puolestaan vastavalituksessaan henkisestä kärsimyksestä tuomitun korvauksen korottamista.
Tapauksessa hovioikeus hylkäsi L:n pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön asian selvitettyyn tilaan nähden selvästi tarpeettomana ja pysytti käräjäoikeuden tuomion.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen joka puolestaan katsoi, että asian ratkaiseminen oli riippunut käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta. Näin ollen hovioikeuden oli ollut tällaisessa tilanteessa toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta pyynnöstä riippumattakin. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Uudessa käsittelyssä asianomistaja vaati vastavalituksen perusteella korvauksen korottamista. Korkein oikeus katsoi, että vastavalitus voitiin palauttamisen jälkeisessä käsittelyssä tutkia vedoten mm. siihen, että asian palauttaminen oli johtunut tuomioistuimen virheellisestä menettelystä. Tältä kannalta ei ollut perusteltua, että L saisi reformatio in peius -kiellon suoman edun palauttamisen jälkeisessä käsittelyssä. Reformatio in peius -kiellon mukaan nimittäin muutoksenhakumenettelyssä rikosasioissa on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan jos rikosasian vastaaja on yksin hakenut tuomioon muutosta, tuomiota ei saa muuttaa hänen vahingokseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa