» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2005:15 koski tapausta, jossa A ei ollut vaatinut vastapuolensa B:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden alentamista tai hylkäämistä asian oikeudellisen epäselvyyden vuoksi. Siten korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, voitiinko asian voittaneen B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätä asian oikeudellisen epäselvyyden vuoksi, vaikka A ei ollut häviönsä varalta vaatinut, että B:lle mahdollisesti tuomittava korvaus oikeudenkäyntikuluista alennetaan tai, että asianosaiset itse vastaavat oikeudenkäyntikuluistaan.
Käräjäoikeus hylkäsi A:n B:tä vastaan ajaman kanteen. Koska oikeudenkäyntikulujen osalta asia oli käräjäoikeuden mukaan epäselvä, oli A:lla perustletu syy oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.
B valitti päätöksestä hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeudessa hänelle aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista. B:n mukaan A ei ollut käräjäoikeudessa esittänyt vaatimusta siitä, että B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus tulisi hylätä tai alentaa. Hovioikeus ei nähnyt syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota oikeudenkäyntikulujen osalta.
Korkein oikeus päätyi siihen, että A oli vastustanut B:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta. Siten se voitiin hylätä oikeudenkäymiskaaren nojalla. Perusteluissaan korkein oikeus mainitsi, ettei oikeudenkäymiskaaren sanamuodosta ilmene, että asianosaisen pitäisi nimenomaisesti vaatia oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden alentamista tai kuittaamista. Korkeimman oikeuden mukaan oikeudenkäyntikulujen vastustaminen voi olla pääteltävissä asianosaisen lausumista tai muista vaatimuksista. Koska A ei ollut myöntänyt B:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta ja hän oli vaatinut asiassa omien oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, ei asiassa tarvinnut tiedustella A:lta erikseen, millä perusteilla hän on halunnut vastustaa kuluvaatimusta. Siten korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeus oli voinut määrätä, että asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan.
Korkeimman oikeuden antamasta ratkaisusta voidaan päätellä, ettei oikeudenkäyntikuluvaatimusten vastustamisen tarvitse olla nimenomaista. Sen sijaan vastustaminen voi ilmetä muista vaatimuksista tai lausumista, kuten siitä, että asianosainen on vaatinut omien oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Epäselvissä tapauksissa korkeimman oikeuden mukaan tulee kuitenkin kysymällä varmistaa, haluaako asianosainen myöntää vaatimuksen vai vastustaa sitä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa