» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisu KKO:2014:83 koski asianosaisen kuulemista esitetystä uudesta todisteesta. Hovioikeuteen valitettaessa hovioikeus ei antanut valittajalle A mahdollisuutta lausua vastapuolensa B:n antamasta uudesta kirjallisesta todisteesta hovioikeudessa kirjallisessa käsittelyssä. Valittaja oli vaatinut pääkäsittelyä. Hovioikeus oli hylännyt pääkäsittelypyynnön ja ottanut uuden todisteen vastaan, minkä jälkeen se oli ratkaissut asian.
A:n muutoksenhaussa Korkeimpaan oikeuteen oli kyse siitä, oliko hovioikeuden menettely ollut virheellistä, koska se oli lähettänyt uuden todisteen ainoastaan tiedoiksi A:lle pyytämättä A:ta lausumaan todisteen merkityksestä asiassa ja antamaan A:lle mahdollisuutta esittää vastanäyttöä todisteesta.
Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus tulla kuulluksi tuomioistuimessa häntä koskevassa asiassa. Tämä edellyttää sitä, että asianosaiset saavat tietoonsa kaiken oikeudenkäyntiaineiston ja heillä on mahdollisuus lausua siitä. Kirjallisesta oikeudenkäyntimenettelystä hovioikeudessa ei kuitenkaan ole nimenomaisia säännöksiä, mikä piti muutoksenhaussa ratkaista KKO:ssa.
Asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jos hovioikeudessa ei toimiteta pääkäsittelyä. Hovioikeus oli antanut tiedoksi uuden todisteen A:lle, joten A:lla oli ollut mahdollisuus oma-aloitteisesti lausua siitä. Kuitenkin on kuulemisperiaatteen tehokkaan toteutumisen kannalta oleellista, että asianosainen ei jää epätietoiseksi häneltä odotetuista toimenpiteistä asiassa. Hovioikeudella olisi ollut mahdollisuus tehdä oikeudenkäymiskaaren mukainen kehotuksen A:lle siitä, että hänen on annettava kirjallinen lausuma hovioikeudelle uudesta todisteesta, mikä olisi edistänyt kuulemisperiaatetta. Tämän mukaisesti KKO:n mukaan kuulemisperiaatteen toteutuminen A:n asiassa olisi edellyttänyt sitä, että hovioikeus olisi kehottanut A:ta antamaan kirjallisen lausuman.
KKO ei kuitenkaan muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta tai palauttanut asiaa hovioikeuden käsiteltäväksi uudelleen. Tätä KKO perusteli sillä, että edes KKO:ssa A ei ollut lausunut siitä, miten B:n antamaa uutta todistetta tulisi arvioida A:n mukaan. Siten A:n valituksesta ei ilmennyt perusteita sille, että uusi todiste olisi vaikuttanut A:n mahdollisuuteen ajaa syytettään hovioikeudessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa