» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Nordea Pankki Suomi Oyj (Nordea) oli H Ky:tä (kommandiittiyhtiö) ja sen vastuunalaista yhtiömiestä A:ta vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut kommandiittiyhtiön ja A:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan sille pankkitakauksen vastasitoumuksen mukainen saatava. A tai kommandiittiyhtiö eivät vastanneet kanteeseen. Käräjäoikeus antoi asiassa yksipuolisen tuomion vuonna 2008.
Lisäksi syyttäjä vaati vuonna 2009 vireille tulleessa rikosasiassa A:lle rangaistusta kommandiittiyhtiössä tehdyistä törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Nordea vaati samassa asiassa vahingonkorvauksia. Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesta törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Käräjäoikeus katsoi, ettei Nordealla ollut enää oikeussuojan tarvetta vahingonkorvausvaatimuksen osalta, koska se oli jo ratkaistu lainvoimaisella yksipuolisella tuomiolla. Käräjäoikeus jätti Nordean vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta.
Nordea valitti hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden lopputulosta. Perusteluissa hovioikeus lausui, että yksipuolisen täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika 15 vuotta tuomion antamisesta oli huomattavan pitkä. Mikäli saatavaa ei tässä ajassa saataisi perittyä A:lta, Nordean oikeussuojan tarpeen kannalta ei voitu katsoa olevan olennaista merkitystä sillä, että tässä asiassa A:n maksettavaksi vaadittua rikolliseen menettelyyn perustuvaa vahingonkorvausta voitaisiin periä 20 vuoden ajan. Aiempi tuomio myös esti Nordean vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen, koska ne koskivat asiallisesti samaa suoritusta. Yksi hovioikeusneuvoksista oli eri mieltä ja olisi tutkinut Nordean vahingonkorvausvaatimuksen.
Asiassa valitettiin edelleen Korkeimpaan oikeuteen, jonka käsittely keskittyi siihen, voidaanko Nordean vahingonkorvausvaatimus tutkia aikaisemman lainvoimaisen yksipuolisen tuomion estämättä. Ensin Korkein oikeus pohti, estääkö yksipuolisen tuomion oikeusvoima Nordea vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että lainvoimaisella tuomiolla ratkaistussa asiassa samaan perusteeseen nojautuvaa ja samaa oikeusseuraamusta koskevaa uutta kannetta ei voida tutkia. Sama koskee myös tilannetta, jossa vaatimus nojautuu uuteen perusteeseen mutta samaan tapahtumainkulkuun. Tapauksessa tilanne oli kuitenkin erilainen kuin aiemmassa oikeuskäytännössä. Nordean vaatimus perustui suurelta osin eri oikeustosiseikkoihin ja tapahtumainkulkuun kuin yksipuoliseen tuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä esitetty vaatimus. Nordea ei ollut myöskään voinut vedota A:n rikolliseen menettelyyn aiemmassa oikeudenkäynnissä. Korkeimman oikeuden mukaan yksipuolisen tuomion oikeusvoimavaikutus ei siten estänyt Nordean vahingonkorvausvaatimuksen tutkimista tässä asiassa. Toiseksi Korkein oikeus käsitteli sitä, onko Nordealla oikeussuojan tarvetta. Hovioikeuden tavoin Korkein oikeus käsitteli täytäntöönpanon erilaisia määräaikoja ulosottoasiassa ja rikosasiassa. Se nosti esille erityisesti mahdollisuuden hakea kanteella ulosottoperusteen määräajan jatkamista velallisen moitittavan menettelyn johdosta. Koska tällaisesta mahdollisuudesta on säädetty, ei ole Korkeimman oikeuden mukaan lainkaan samantekevää, onko täytäntöönpanokelpoisuuden määräaika 15 vai 20 vuotta. Määräaikaa voidaan siis pidentää tarvittaessa oikeuden päätöksen avulla, mistä seuraa myös, että Nordealla oli oikeussuojan tarve saada vahingonkorvausvaatimuksensa tutkituksi asiassa. Edelle kuvattujen seikkojen perusteella Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja lausui, että yksipuolinen tuomio ei estä Nordean asiassa esittämän vahingonkorvausvaatimuksen tutkimista eivätkä alemmat oikeudet olisi siten saaneet jättää vaatimusta tutkimatta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa