» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2012:35 korkeimman oikeuden käsiteltävänä oli kysymys tuomioistuimen vahvistaman sovinnon sitovuudesta. Tapauksessa asianosaisten välille oli syntynyt sovinto käräjäoikeuden valmisteluistunnossa. Käräjäoikeus vahvisti sovinnon. B toisena asianosaisena valitti kuitenkin hovioikeuteen, ettei vahvistettu sovinto ollut hänen tahtonsa mukainen. Hän vaati käräjäoikeuden ratkaisun kumoamista. Hovioikeus otti ratkaisunsa lähtökohdaksi sen, että sopimusten sitovuus on vahva oikeusperiaate. Oikeudenkäyntimenettelyssä syntynyt sopimus sitoo yhtä vahvasti kuin muu osapuolten välinen sopimus. Ongelmallisin asia tässä tapauksessa oli B:n väite siitä, että hänen edustajansa oli solminut sopimuksen hänen kanssaan tarkemmin keskustelematta. B oli kuitenkin henkilökohtaisesti läsnä valmisteluistunnossa.
Korkein oikeus totesi perusteluissaan, että tuomioistuimen vahvistama sovinto on täytäntöönpanokelpoinen.Tämä tarkoittaa sitä, että ratkaisu saa lainvoiman, eikä siihen ole mahdollista hakea muutosta normaaleja muutoksenhakukeinoja käyttäen. Korkein oikeus katsoi siis, että käräjäoikeuden vahvistama sovinto oli lopullinen. Se hyväksyi myös hovioikeuden perustelut osana asian ratkaisua.
Hovioikeus oli arvioinut kysymystä sopimuksen sitovudesta B:n vastapuolen A:n näkökulmasta. A oli voinut perustellusti luotta siihen, että B:n asianajaja toimi B:n puolesta tämän etua ajaen. B ei myöskään ollut oikeustoimikelvoton, minkä vuoksi hovioikeus katsoi sopimuksen sitovan B:tä. Tämän lisäksi taloudelliset intressit tapauksessa olivat vähäisiä. Hovioikeus hylkäsi B:n valituksen. Asiassa ei ollut mitään syitä, joiden vuoksi käräjäoikeuden vahvistamispäätöstä ei olisi voinut pitää asian lopullisena ratkaisuna.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa