» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa 2010:31 oli kyse oikeudenkäynnin kestosta. Osakeyhtiön konkurssipesä oli tammi- ja toukokuussa 2000 tehnyt rikosilmoitukset A:n tekemiksi epäillyistä talousrikoksista. A oli tullut tietoiseksi rikosilmoituksista. Sen jälkeen A:ta oli vasta kesäkuussa 2006 kuultu ensimmäisen kerran esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä. Muuten häneen ei ollut kyseisenä ajanjaksona kohdistettu toimivaltaisen viranomaisen taholta toimenpiteitä.
A valitti Korkeimpaan oikeuteen 2.2.2010 ja vaati, että valtio velvoitettaisiin korvaamaan hänelle oikeudenkäynnin viivästymisestä 10 000 euroa. Tutkintapyynnöt oli tehty poliisille vuoden 2000 alussa ja häntä oli kuulusteltu rikoksesta epäiltynä vasta vuonna 2006. Tuomion käräjäoikeus antoi vuoden 2007 lopussa ja hovioikeus vuonna 2009. A:n mukaan pitkittynyt prosessi on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa elinkeinonharjoittajana ja yrittäjänä.
Korkeimman oikeuden mukaan hyvityslain mukaisesti rikosasioissa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa vasta siitä, kun viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa. Hyvitystä ei tule suorittaa pelkästään sillä perusteella, että rikoksen tekemisestä on kulunut pitkä aika ennen tuomion antamista. Korkeimman oikeuden mukaan tieto rikosilmoituksesta ei sinänsä vaikuta henkilön asemaan olennaisesti ainakaan hyvityslaissa tarkoitetuin tavoin. Näin Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäynnin kestoa arvioitaessa huomioon otettava aika on todellisuudessa alkanut vuonna 2006, kun A:ta on kuulusteltu ensimmäisen kerran.
Korkeimman oikeuden mukaan oikeudenkäynnin kestoon ei liity sellaisia vaiheita, joiden aikana asian käsittely olisi ollut pitkiä aikoja pysähtyneenä. Käsittelyaikaa ei voida pitää kohtuuttomana, eikä täten A:lla ole oikeutta hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa