» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta murhasta, mutta käräjäoikeus oli päätynyt tuomitsemaan A:n taposta kymmenen vuoden vankeuteen. Tämän jälkeen syyttäjä oli toimittanut valituskirjelmän hovioikeuteen ja vaatinut alkuperäisen syytteensä mukaisesti, että A:n rangaistus korotetaan taposta murhaan. Hovioikeuden asiassa toimittamassa pääkäsittelyssä syyttäjä on vaatinut myös, että A:n rangaistusta joka tapauksessa korotettaisiin, vaikka rikosnimike säilyisikin tapossa. Tapauksessa oli näin ollen juridisesti kyse siitä, tuliko hovioikeuden ottaa syyttäjän pääkäsittelyssä esittämä vaatimus oikeudenkäymiskaaren mukaan tutkittavakseen vai olisiko vaatimus tullut sisällyttää jo hovioikeudelle toimitettuun valituskirjelmään.
Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 15 §:n mukaan valituskirjelmässä on mainittava muun muassa, miltä kohdin käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta, mitä muutoksia ratkaisuun vaaditaan tehtäväksi ja perusteet, joilla muutosta vaaditaan. Saman lain 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta.
Hovioikeuden asian osalta tekemän harkinnan mukaan rikosnimike tuli pitää käräjäoikeuden tuomioon nähden muuttumattomana, sillä tekoa ei ollut sen näkemyksen mukaan tehty vakaasta harkinnasta. Tämän ohella hovioikeus totesi, että syyttäjä ei ollut noudattanut muutoksenhaulle annettua määräaikaa sen vaatimuksen osalta, että A:n rangaistusta olisi tullut joka tapauksessa korottaa. Toisin sanoen, hovioikeuden mukaan tämä vaatimus olisi tullut sijoittaa syyttäjän laatimaan valituskirjelmään. Tällä perusteella hovioikeus jätti sanotun vaatimuksen tutkimatta.
Korkein oikeus otti arvioinnissaan huomioon, että syyttäjän molempien vaatimusten arviointi on perustunut samaan menettelyyn. Kyse on siis ollut siitä, että syyttäjä on vaatinut periaatteessa kahta asiaa, jotka ovat kuitenkin käytännössä toisiinsa liitännäisiä, sillä rikosnimikkeen korottuessa murhaan tekijän rangaistus ankaroituu joka tapauksessa. Korkein oikeus onkin tämän johdosta todennut, että syyttäjän vasta hovioikeuden pääkäsittelyssä esittämän vaatimuksen on katsottava asiallisesti sisältyneen valituskirjelmässä tehtyyn vaatimukseen rikosnimikkeen vaihtamisesta murhaksi.
Toisaalta korkein oikeus nosti esiin A:n oikeusturvan tarpeen asiassa lausumalla, että muutoksenhaussa tulisi pääsääntöisesti kuvata esitetyt vaatimukset mahdollisimman tarkasti, jotta vastapuolen olisi mahdollista laatia puolustuksensa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tämän seurauksena korkein oikeus totesi, että syyttäjän olisi tullut selkeästi esittää toinenkin vaatimuksensa valituskirjelmässään. Tästä huolimatta korkein oikeus päätyi siihen lopputulokseen, ettei pääkäsittelyn aikana esitettyä vaatimusta olisi voinut kuitenkaan torjua, sillä se sisältyi edellä kuvaillulla tavalla valituskirjelmän yhteydessä esitettyyn vaatimukseen. Näin ollen korkein oikeus päätyi kumoamaan hovioikeuden ratkaisun siltä osin kuin se oli jättänyt syyttäjän toisen vaatimuksen asiassa tutkimatta ja palautti tämän osan asiasta hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa