» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla. A myönsi syytteen rattijuopumuksen osalta mutta kiisti sen muilta osin. Arvioituaan asiassa esitettyä näyttöä käräjäoikeus syytteen enemmälti hyläten tuomitsi A:n rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 30 päiväksi vankeuteen.
Käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momenttia on 8.6.2001 annetulla, 15.6.2001 voimaan tulleella lailla (467/2001) muutettu siten, että laamanni voi määrätä virassa neljä kuukautta olleen notaarin toimimaan yksittäisessä asiassa puheenjohtajana oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa kokoonpanossa, ei kuitenkaan rikosasiassa, jossa syytetty on vangittu tai jossa jostakin syytteessä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta on syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa säädetty muu tai ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla, joista vastaajalle on voinut seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta. Korkeimman oikeuden edellä selostetun tulkinnan mukaan notaari ei olisi saanut toimia puheenjohtajana kysymyksessä olevassa rikosasiassa. Koska kuitenkin edellä selostetun lainmuutoksen jälkeen notaarilla on oikeus toimia puheenjohtajana valituksen kohteena olevassa asiassa, hovioikeus katsoo, että aihetta asian palauttamiseen käräjäoikeuteen ei ole.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Käräjäoikeuslain muuttamista koskeneessa vuoden 2001 laissa ei ole erityistä siirtymäsäännöstä. Lain esitöissä on katsottu, että siirtymäsäännös ei ollut tarpeellinen, koska tämän kaltaista oikeudenkäyntimenettelyä koskevaa säännöstä ryhdytään vakiintuneen käytännön mukaan soveltamaan heti sen tultua voimaan niissä asioissa, jotka on pantu vireille ennen uuden lain voimaantuloa. Vakiintuneen periaatteen mukaan oikeudenkäyntimenettelyä koskevalla uudella lailla ei ole taannehtivaa vaikutusta jo päättyneisiin menettelyn vaiheisiin. Käräjäoikeuden päätösvaltaisuus asiassa määräytyy niiden säännösten mukaan, jotka olivat voimassa asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä. Korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeuden jo käsiteltyä ja ratkaistua asian käräjäoikeuden päätösvaltaisuutta koskeva säännös on muuttunut jutun ollessa muutoksenhaun vuoksi vireillä hovioikeudessa, ei siten vaikuta edellä mainitun kysymyksen arviointiin.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja käräjäoikeuden tuomio kumottiin. Asia palautettiin käräjäoikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa