» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapausta on alun perin käsitellyt käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus syyksiluki tietyt rikokset A:lle. Käräjäoikeus ei ole katsonut E:n kuulemista tärkeäksi. A on sittemmin valittanut asiasta hovioikeuteen. Hovioikeus on ollut sitä mieltä, että E:tä olisi pitänyt kuulla. Näin ollen hovioikeus palauttaa asian uudelleen käräjäoikeuden ratkaistavaksi. A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden mukaan asiaa ei olisi pitänyt palauttaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Tapauksessa on siis kyse siitä, että syytteen tukemiseksi ei ollut perusteltua palauttaa asiaa uudelleen käräjäoikeuden ratkaistavaksi.
Virallisen syyttäjän sekä Oy C:n ja D:n syytteestä käräjäoikeus oli lausunut selvitetyksi, että A oli Lappeenrannassa tunkeutunut ikkunan kautta säätiö B:n omistamissa tiloissa oleviin Oy C:n toimistotiloihin. A oli anastanut sieltä Oy C:n omistamat yhteensä 10 8000 markan arvoiset viisi objektiivia, yhteensä 5 800 markan arvoiset kaksi kameran runkoa ja 900 markan arvoisen salamalaitteen. A oli myös anastanut D:n omistamat objektiivit, salamalaitteen ja kameralaukun arvoltaan 4 500 markkaa. Tämä oli tapahtunut 11.-12.4.1994.
A:n mukaan kaksi tuntematonta miestä olivat rikkoneet ikkunan ja menneet sisälle tekopaikalle. A oli mennyt kahden muun miehen mukana sisälle toimistotilaan. Toimistossa tuntemattomat miehet olivat ottaneet kyseessä olevat tavarat ja laittaneet ne jätesäkkiin. He olivat sitten vieneet kyseessä olevat tavarat pois. Käräjäoikeuden mukaan A:n tuli tajuta mennessään sisälle tilaan, että kyse on anastustarkoituksesta. Näin ollen käräjäoikeuden mukaan A on ollut tekijäkumppani varkausrikoksessa.
Käräjäoikeuden mukaan näyttämättä oli jäänyt se, että A olisi osallistunut jollain tavalla ikkunan rikkomiseen. Käräjäoikeus ei pitänyt varkautta törkeänä, vaikka omaisuus, joka oli varastettu, olikin erittäin arvokasta yhteismäärältään.
Käräjäoikeuden mukaan A oli myös väkivaltaa käyttämällä anastanut E:n lompakon. Lompakossa oli ollut 220 markkaa ja E:lle kuuluvia henkilökohtaisia asiakirjoja. A oli takaapäin kaatanut E:n maahan, puristanut tätä kaulasta sekä pitänyt puukkoa E:n kaulalla. Tämä tapaus oli myös tapahtunut Lappeenrannassa, mutta eri aikaan.
Todistaja F oli havainnut tilanteen, mutta ei puukkoa A:n kädessä. Aikaisemmin illalla F oli nähnyt A:n kädessä puukon. E oli myös kertonut tapauksen jälkeen F:lle, että häntä oli puukko kurkulla uhaten viety rahat. Lääkärilausuman mukaan E:n kertomukset sopivat hänen vammoihinsa.
Käräjäoikeus totesi F:n todistuksen ja lääkärilausuman johdosta, että A oli anastanut väkivaltaa käyttäen E:n omaisuutta. Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain nojalla varkaudesta ja ryöstöstä yhteiseen 7 kuukauden vankeusrangaistukseen. Tästä vähennettiin 2 päivää, jotka A oli jo ollut vankeudessa. A:n puukko tuli menettää valtiolle käräjäoikeuden mukaan.
A valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hän vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Hovioikeuden mukaan ilman E:n kuulemista ei voitu A:ta tuomita asiassa, koska todistaja ei ollut nähnyt A:n anastavan E:ltä lompakkoa ja asiassa A oli kiistänyt varastaneensa lompakon. E:n kuuleminen olisi pitänyt tapahtua hovioikeuden mukaan käräjäoikeudessa.
Näin ollen hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi uudelleen. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden tuli huomioida asianosaisten läsnäolo asiassa.
A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. A vaati, että syyte käräjäoikeuteen palauttamatta hylätään kokonaisuudessaan ja että hänet vapautetaan korvausvelvollisuudestaan, joka hänelle oli tuomittu. Virallinen syyttäjä antoi asiaan pyydetyn vastauksen.
Hovioikeus on perustellut palauttamisratkaisunsa ainoastaan ryöstöä koskevan syytteen johdosta, eikä varkauden osalta. Tästä huolimatta hovioikeus palauttaa kummankin syyteen käräjäoikeuden uudelleen käsiteltäväksi.
Ryöstöä koskevan syytteen johdosta E oli haastettu saapumaan käräjäoikeuteen sen uhalla, että asia voidaan ratkaista hänen tai hänen esimiehensä poissaolosta huolimatta. E oli ollut poissa oikeudesta. E:llä olisi ollut tilaisuus käräjäoikeudessa esittää haluamansa selvityksen asiassa, mutta hän ei ollut tilaisuutta käyttänyt hyväkseen. Virallinen syyttäjä eikä käräjäoikeus ollut pitänyt E:n kuulemista asiassa tarpeellisena.
A oli yksinään hakenut muutosta hovioikeudessa vaatien, että syyte hylätään ja korvausvaatimukset tulisi myös hylätä. Hovioikeuden mukaan E:n kuuleminen olisi ollut tarpeellista vain syytettä tukevana näyttönä.
Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus ei olisi saanut palauttaa asiaa käräjäoikeuden uudelleen käsiteltäväksi, vaan sen olisi itse se pitänyt asia ratkaista. Näin ollen Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden päätöksen asiassa ja palauttaa jutun hovioikeuden käsittelyyn.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa