» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilö A oli perustanut klubin ja antanut sen toiminnasta tietoja, joiden perusteella ihmiset olivat voineet uskoa, että klubi harjoittaa tuottoisaa vedonlyöntitoimintaa ja valuuttakauppaa. Klubiin oli sijoitettu tuhansien ihmisten rahoja, mutta tuottoja oli maksettu vain aikaisessa vaiheessa liittyneille henkilöille. Toiminta oli todellisuudessa ollut tappiollista. A oli kierrättänyt klubiin sijoitettuja rahoja siirtoina joillekin jäsenille ja itselleen.
A oli tuomittu käräjäoikeudessa törkeästä petoksesta. Syytteet rahankeräysrikoksesta A:ta ja henkilö B:tä vastaan avunannosta kyseiseen rikokseen käräjäoikeus oli hylännyt. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion törkeää petosta ja avunantoa törkeään petokseen koskevilta osin, mutta tuomitsi A:n myös rahankeräysrikoksesta. B:n hovioikeus tuomitsi avunannosta törkeään petokseen ja avunannosta rahankeräysrikokseen.
Korkeimman oikeuden valituslupa myönnettiin koskemaan kysymystä, oliko A syyllistynyt rahankeräysrikokseen kuten hovioikeus oli hänet tuominnut ja oliko B syyllistynyt kyseisen rikoksen avunantoon.
KKO totesi, että lähtökohtaisesti rahankeräysrikos sisältyy toiseen, ankarammin rangaistavaan rikokseen, mutta huomioida tulee kuitenkin tapauksen tosiseikat, joten tilannetta tuli tarkastella kokonaisuutena, jossa huomioitiin niin petos- ja rahankeräysrikosten kriminalisointien suojeluintressit kuin toiminnan luonnetta koskevat näkökohdat. Sinänsä kyse voisi olla ainoastaan törkeästä petoksesta sen perusteella, että toiminta on perustunut samaan tahtotilaan. Korkeimman oikeuden mukaan petoksen tunnusmerkkejä ovat erehdyttäminen, erehdys, erehdyksen vallassa suoritettu määräämistoimi ja siitä aiheutunut vahinko. Sen sijaan rahankeräysrikoksen katsotaan kohdistuvan yleisöön, eikä se edellytä asianomistajien olemassaoloa, eikä kenenkään erehtymistä keräyksen luonteesta pyramidipelinä. Pyramidipeliin osallistuneita suurta joukkoa henkilöitä oli kohdannut negatiivisia taloudellisia seuraamuksia, joihin he eivät olleet osanneet varautua. KKO totesi lopulta, ettei rahankeräysrikos tässä nimenomaisessa tapauksessa kuitenkaan tyhjenny törkeään petokseen.
A ja B ovat menettelyllään kumpikin syyllistyneet heidän syykseen jo lainvoimaisesti luettujen rikosten lisäksi, A rahankeräysrikokseen ja B avunantoon rahankeräysrikokseen. Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu KKO:n toimesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa