» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa 2010:68 oli kyse todistelukustannuksista. Käräjäoikeus oli hylännyt syyttäjän syytteen liikenneturvallisuuden vaarantamista, mutta tuominnut vastaajan liikennerikkomuksesta, johon hän oli esitutkinnassa myöntänyt syyllistyneensä, mutta jonka hän oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä kiistänyt. Syyksilukeva ratkaisu perustui muun ohella pääkäsittelyssä esitettyyn henkilötodisteluun. Korkeimmassa oikeudessa asiassa oli kysymys vastaajan velvollisuudesta korvata henkilötodistelusta aiheutuneet kustannukset, kun kuullut henkilöt oli kutsuttu käräjäoikeuteen hylätyksi tulleen syytteen johdosta.
Käräjäoikeus hylkäsi P:n syytteen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta mutta tuomitsi hänet liikennerikkomuksesta sakkorangaistukseen, sillä hän oli ajon aikana käyttänyt matkapuhelinta pitämällä sitä kädessä. Käräjäoikeus velvoitti P:n korvaamaan valtiolle todistelukustannukset noin 600 euroa ja todistajille ansionmenetyksestä johtuen yhteensä noin 150 euroa. P valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänet vapautetaan velvollisuudesta suorittaa valtiolle sen varoista käräjäoikeudessa maksetut todistelukustannukset. Hänen mukaansa henkilötodistelu ei ollut tarpeen hänen syykseen luetun puhelimen käytön selvittämiseksi, vaan se oli liittynyt hylättyyn rangaistusvaatimukseen. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkeimman oikeuden mukaan asiassa on kysymys siitä, onko P velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista asiassa maksetut todistelukustannukset sekä korvausta ansionmenetyksestä todistajille. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaan vastaaja, joka tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen, on velvollinen suorittamaan valtiolle valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain nojalla maksettaviksi määrätyt korvaukset, jos nämä ovat olleet tarpeen asian selvittämiseksi. Valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain mukaan jos todistaja tai muu valtion varoista korvaukseen oikeutettu vaatii matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä korvausta enemmän kuin valtion varoista saadaan myöntää, voidaan se asianosainen, joka mainitun lain nojalla tuomitaan korvaamaan todistelukustannuksia valtiolle, samalla velvoittaa maksamaan kohtuulliseksi harkittu lisäkorvaus.
Korkeimman oikeuden mukaan koska syyte on hylätty, ei P ole velvollinen korvaamaan sen selvittämisestä aiheutuneita kustannuksia. Matkapuhelimen käyttöä koskevan liikennerikkomuksen johdosta ei Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ollut tarpeenkaan kutsua todistajia, koska P ei ollut kiistänyt väitteitä matkapuhelimen käytöstä. Todistajien saapumisesta aiheutuneet kustannukset eivät ole siten olleet tarpeen sen menettelyn selvittämiseksi, josta P on tuomittu rangaistukseen.
Korkein oikeus vapautti P:n korvaamasta valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset. Hänet vapautettiin myös suorittamasta todistajille korvausta ansionmenetyksestä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa