» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:98 oli kysymys hovioikeuden velvollisuudesta käyttää valmistelussa kyselyoikeutteen. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n vankeusrangaistukseen asianomistaja B:n eli yhtiön esittämien rangaistusvaatimusten perusteella kahdesta törkeästä avustuspetoksesta sekä yhdestä luottamusaseman väärinkäytöstä. Käräjäoikeus oli siis katsonut luottamusaseman väärinkäytön yhdeksi teoksi. Lisäksi käräjäoikeus oli hylännyt yhtiön vahingonkorvausvaatimukset. Sekä yhtiö että A valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi syytekohtien 3, 4 ja 6 osalta, että käräjäoikeus oli tuominnut A:n osittain muista teoista, kuin mistä yhtiö oli vaatinut hänelle rangaistusta. Hovioikeuden mukaan yhtiö ei ollut tältä osin valittanut käräjäoikeuden tuomiosta eikä hovioikeudessa uudistanut käräjäoikeudessa esittämäänsä rangaistusvaatimusta senkään jälkeen, kun asianosaisille oli varattu tilaisuus lausua siitä, vastasiko käräjäoikeuden syyksilukeminen rangaistusvaatimuksessa esitettyä teonkuvausta. Täten hovioikeus oli hylännyt syytteen syytekohdissa 3, 4 ja 6 samoin kuin yhtiön vahingonkorvausvaatimukset.
Korkein oikeus myönsi yhtiölle valitusluvan. Korkeimmassa oikeudessa oli ensisijaisesti kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta. Oikeudenkäymiskaaren mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Hovioikeuden on siten valmistelussa asian laadun mukaan selvitettävä muun muassa se, miltä osin käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta, mitä vaatimuksia hovioikeudessa esitetään ja mihin perusteisiin vaatimusten tueksi vedotaan sekä mistä asianosaiset ovat hovioikeudessa erimielisiä. Lisäksi tuomioistuimen on lain mukaan kysymyksin poistettava asianosaisten lausuntojen epäselvyyksiä ja puutteellisuuksia. Korkeimman oikeuden mukaan tuomioistuimen velvollisuutena on siis kyselymahdollisuuttaan käyttäen huolehtia siitä, että asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet tulevat selvitetyiksi ja että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi.
Tässä tapauksessa hovioikeus oli vasta ennen asianosaisten loppulausuntojen antamista ottanut esille kysymyksen siitä, vastasiko käräjäoikeuden syyksilukeminen yhtiön rangaistusvaatimuksessa esitettyä teonkuvausta. Tältä osin hovioikeuden menettelyä oli Korkeimman oikeuden mukaan pidettävä asianosaisten oikeusturvan kannalta riittämättömänä. Korkein oikeus totesi, että hovioikeuden olisi tullut ottaa syytesidonnaisuuteen liittyvät kysymykset esille ennen loppulausuntovaihetta. Hovioikeuden olisi harkitessaan sitä, olivatko yhtiön vaatimukset olleet voimassa hovioikeudessa, pitänyt Korkeimman oikeuden mukaan nimenomaisesti tiedustella yhtiöltä, oliko sen tarkoituksena edelleen vedota käräjäoikeudessa esittämiinsä teonkuvauksiin. Yhtiö oli nimittäin voinut ilman hovioikeuden nimenomaista kannanottoa luottaa siihen, että sen käräjäoikeudessa esittämä teonkuvaus otetaan huomioon myös hovioikeudessa, sillä tässä tapauksessa asianosaisella ei ollut käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen uudistamisvelvollisuutta.
Näin ollen Korkein oikeus katsoi hovioikeuden virheellisen menettelyn ja käräjäoikeuden tuomion epäselvyyden johtaneen siihen, että luottamusaseman väärinkäyttöä koskevat rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimukset kohdissa 3, 4 ja 6 olivat tulleet hovioikeudessa puutteellisesti arvioiduiksi. Korkein oikeus katsoi olevan perusteltua, että myös syytekohtia 5 ja 7 koskevat rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimukset tulevat hovioikeudessa käsiteltäväksi yhdessä muiden luottamusaseman väärinkäyttöä koskevien syytekohtien kanssa. Täten Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja poisti sen syytekohtien 3 - 7, A:lle määrätyn yhteisen rangaistuksen, yhtiön esittämien vahingonkorvausvaatimusten sekä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta. Asia palautettiin hovioikeuteen, jonka on otettava asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa