» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että asianomistaja vaati korvausta henkisestä kärsimyksestä toimittajalta, joka oli lehteen kirjoittamassaan artikkelissa esittänyt asianomistajan yksityiselämää koskevia tietoja. Asianomistaja vaati rangaistusta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Oikeudenkäynnissä nousi esiin kysymys lehden kustantajan vahingonkorvauslain 3 luvun mukaisesta korvausvastuusta.
Käräjäoikeus totesi, että sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 14 §:n mukaan lehden julkaisija on toiminnassaan aiheutetun, julkaistun viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta vastuussa vahingonkorvauslain 3 luvun isännänvastuuta koskevan säännön mukaisesti. Z Oy oli ensisijaisesti vastuussa Alibi-lehdessä X:stä julkaistun artikkelin mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Tapauksessa yhtiöltä ei ollut vaadittu korvausta asiassa, minkä vuoksi käräjäoikeus jätti korvausvaatimuksen yksin X:ään kohdistettuna tutkimatta.
Hovioikeuden lausuman mukaan korvausvaatimus oli kohdistettava ensisijaisesti työnantajaan ja annettava tuomioistuimen ratkaista, miten korvausvastuu jakautuu työnantajan ja työntekijän kesken. Näin ollen hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoi, että X:n olisi tullut kohdistaa korvausvaatimuksensa A:n lisäksi myös Z Oy:öön.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeus totesi tapauksessa, että vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n korvausvastuun kanavointisäännös ei sovellu silloin kun vahinko on aiheutettu tahallisesti. Tästä riippumatta vahingonkorvauslain 7 luvun 5 §:n mukaan lain 3 ja 4 luvussa tarkoitettua korvauskannetta käsiteltäessä on sille, jonka vastuu vahingosta määräytyy mainittujen lukujen säännösten mukaan, mutta jota ei ole haastettu vastaajaksi juttuun, varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. Tällaista tilaisuutta ei kuitenkaan tässä asiassa oltu varattu Z Oy:lle. Näin ollen alemmat tuomioistuimet olivat toimineet siten väärin, että hovioikeus ei olisi ennenaikaisena saanut hylätä korvausvaatimusta. Myöskään käräjäoikeus ei olisi saanut jättää tutkittavaksi ottamatta X:n korvausvaatimusta A:ta vastaan. Sen vuoksi asia sanotuilta osin oli otettava uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeudessa. Näin ollen riippumatta siitä, että vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n korvausvastuun kanavointisäännös ei soveltunut silloin kun vahinko oli aiheutettu tahallisesti, kustantajalle oli vahingonkorvauslain 7 luvun 5 §:n mukaan varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa