» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että B oli rikosasian oikeudenkäynnissä velvoitettu suorittamaan A:lle ansionmenetyksen korvauksena vuoden palkkaa vastaavan määrän. Korvaus oli perustunut siihen, että A:n opinnot olivat viivästyneet hänen saamiensa vammojen johdosta. A vaati uudella kanteella aikaisemmin tuomitun määrän lisäksi korvausta työansion myöhentymisen johdosta aiheutuneesta ansionmenetyksestä kahdelta vuodelta opintojen keskeydyttyä myöhemmin kokonaan. Kysymys oli siispä ansiotulojen myöhentymisen perusteella korvattavasta ansion menetyksestä.
Henkilövahingon kärsineellä on lain mukaan oikeus korvaukseen ansionmenetyksestä. Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tässä tapauksessa vahinkotapahtumassa B oli menettelyllään pakottanut A:n hyppäämään ikkunasta, jolloin A oli murtanut selkärankaansa ja vasenta jalkaa. Summasta vähennetään kuitenkin ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.
A:n pahoinpitelyssä saamat vammat olivat aiheuttaneet niin kovia kipuja, että hänen piti keskeyttää opintonsa uudelleen ja näin ollen hänen ammattinsa valmistumisensa oli siirtynyt. Käräjäoikeus katsoi, että B oli vastuussa A:n ikkunasta hyppäämisen seurauksena saamista vammoista aiheutuneista vahingoista, mutta A :n opintojen keskeyttäminen ei ollut johtunut yksinomaan vammoista. A oli myös muista syistä kuin kivuista päättänyt lopettaa opintonsa. Näin ollen käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen työansion menetyksen korvaamisesta. Hovioikeus taas velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi työllistymisen myöhentymisen aiheuttamasta tulon menetyksestä 12 743,15 euroa. Hovioikeus totesi, ettei ollut selvitystä siitä, minkälaista työtä A työkykynsä puitteissa todennäköisesti kykenisi tekemään ja minkälaiseksi hänen ansionsa sitä kautta muodostuisivat. Korvattavan vahingon määrä oli opintojen kokonaan keskeydyttyä jäänyt tämän vuoksi keskeiseltä osaltaan selvittämättä.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota. Korkein oikeus velvoitti B:n maksamaan enemmän korvausta A:n ammattiin pääsyn viivästymiseen perustuvasta työansion menetyksestä. Korkein oikeus pohti ratkaisussaan ansiomenetyksen korvaamista koskevia säännöksiä ja niiden tulkintaa, opintojen keskeyttämisen syytä, onko A:n ammattiin pääsy viivästynyt opintojen keskeyttämisen jälkeen ja A:lle syntynyttä ansionmenetystä. Korkein oikeus katsoi, että asiassa ei ollut ilmennyt, että opintojen keskeytyminen olisi johtunut muista tekijöistä kuin B:n vastuulla olevan vammautumisen aiheuttamista selkäkivuista. Korkeimman oikeuden mukaan B on vastuussa A:n vammoista ja alemmilla oikeusasteilla ei olisi ollut aihetta arvioida B:n vastuuta A:n vammoista. B:n A:han kohdistaman pahoinpitelyn laatu huomioon ottaen ei B:n vetoama A:n mahdollinen vahinkoherkkyys vaikuta tähän arvioon. Näin ollen korkein oikeus päätyi muuttamaan hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa