» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että eräät valtion palveluksessa olevat henkilöt nostivat valtiota vastaan kanteen, jossa he vaativat vahvistettavaksi, että valtion eläkelainsäädäntöä muutettaessa oli loukattu heidän perusoikeuksiaan, erityisesti omaisuudensuojaa, ja että heidän eläke-etunsa määräytyivät aikaisemmin voimassa olleen heille edullisemman eläkelain mukaan. Lisäksi kantajat vaativat korvausta menetyksistään muun ohella vahingonkorvauslain nojalla.
Käräjäoikeus katsoi, että kantajien vaatimukset koskivat heille mahdollisesti maksettavaksi tulevien eläkkeiden määrää ja valtion eläkkeitä koskevat asiat kuuluivat vakuutusoikeuden toimivaltaan. Näin ollen kysymys valtion eläkelain perustuslainmukaisuudesta ei siten voinut tulla ratkaistavaksi yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvan asian yhteydessä. Tapauksessa ei ollut perustetta tutkia käräjäoikeudessa myöskään loukkaukseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta. Käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.
Asia eteni hovioikeuteen. Hovioikeus totesi myös, ettei valtion eläkelakiin perustuvien vaatimusten käsittely kuulunut käräjäoikeuden toimivaltaan. Lisäksi hovioikeus totesi, että antajien eläkeoikeuteen perustuvia vaatimuksia ei ollut näytetty käsitellyn ja ratkaistun valtion eläkelaissa edellytetyllä tavalla eikä niistä ollut vakuutusoikeuden ratkaisua. Kantajien vahvistuskanteen muodossa sekä perusteettoman edun palautuksena ja toissijaisesti vahingonkorvauksena valtiota vastaan esittämät vaatimukset oli siten jätettävä ennenaikaisinakin tutkimatta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen. Myös korkein oikeus totesi, että valtion eläkelain mukaisia eläkkeitä koskevat asiat ratkaisee Valtiokonttori, jonka päätöksiin saa valtion eläkelain 162 §:n mukaisesti hakea muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja edelleen vakuutusoikeudelta. Vaatimusten tutkimiselle ei näin ollen ollut edellytyksiä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa