» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ylilääkäri A, joka oli työskennellyt kuntayhtymässä, oli hakenut virkavapautta 1.8.1993 - 31.7.1994, mutta hänelle oli myönnetty sitä vain vuoden loppuun. Hänelle myönnettiin virkavapautta vielä 1.1-28.2.1994, vaikka hän oli hakenut sitä koko vuoden 1994 ajalle. A valitti asiasta ja kuntayhtymän liittohallitus kumosi päätöksen, mutta tulosyksikön johtaja oli hylännyt uuden hakemuksen ja velvoittanut A:n palaamaan työntekoon sillä uhalla, että hänet voidaan irtisanoa. A oli edelleen ilmoittanut haluavansa olla virkavapaalla koko vuoden 1994. 1.3.1993 liittohallitus totesi A:n virkasuhteen lakanneen, koska hän oli ilman hyväksyttävää syytä ollut pois töistä yli seitsemän päivää.
Lääninoikeus kumosi liittohallituksen päätöksen siltä osin kuin oli kyse virkasuhteen päättämisestä. Korkein hallinto-oikeus oli todennut, ettei A:lla ollut oikeutta saada virkavapautta pidemmäksi aikaa, kuin 28.2.1994 asti. A ei kuitenkaan vielä silloin, kun työsuhde oli lakkautettu, ollut seitsemää päivää luvatta pois virantoimituksesta, joten KHO kumosi työsuhteen irtisanomista koskevan päätöksen.
Korkeimman oikeuden arvioitavaksi tuli lopulta kysymys siitä, minkälainen oli kuntayhtymän vahingonkorvausvelvollisuus asiassa siltä osin, ettei A:lle oltu ajalla 1.3.1994-1.8.1997 maksettu virassaolosta palkkaa. KKO arvioi, oliko kuntayhtymä aiheuttanut A:lle vahinkoa virheellä tai laiminlyönnillä, joka voisi vahingonkorvauslain nojalla muodostaa kuntayhtymälle velvollisuuden vahingonkorvaukseen. Lisäksi se arvioi, oliko A jättänyt käyttämättä vahingonkorvauslain mukaisen velvollisuuden muutoksenhakuun, mutta koska hän oli hakenut muutosta KHO:ssa asti, hän ei ollut laiminlyönyt muutoksenhakuvelvollisuutta.
A oli sillä ajalla, kun ei ollut saanut palkkaa kuntayhtymän virastaan, työskennellyt yksityisellä sektorilla. Korkein oikeus katsoi näytetyksi, että mikäli A olisi ollut virkatoimessaan, hän ei olisi tapahtuneessa laajuudessa kyennyt hoitamaan yksityisen sektorin työtehtäviä samaan aikaan virkansa kanssa. Yksityisen sektorin tehtävissä ansaitut tulot oli siten KKO:n mukaan otettava huomioon, kun arvioitiin sitä, oliko A:lle aiheutunut vahinkoa siitä, ettei hän ollut saanut virastaan palkkaa. Koska tulot olivat vastaavat kuin virassa, A:lle ei ollut aiheutunut sellaista vahinkoa, joka olisi tullut hänelle korvata.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa