» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli käräjäoikeudessa tuomittu muun muassa tapon yrityksestä. Asiassa oli todettu selvitetyksi, että hän oli ampunut B:tä haulikolla, jonka seurauksena B oli saanut 35 prosentin työkyvyttömyysasteen mukaisen vamman. Vamma oli pysyvä ja B oli tullut pysyvästi työkyvyttömäksi aiempaan ammattiinsa.
B:n palkka aiemmassa työssään oli ollut 60 markkaa tunnissa ja keskikuukausipalkka 9 600 markkaa.
A oli käräjäoikeuden toimesta velvoitettu suorittamaan B:lle jatkuvaa korvausta pysyvän työkyvyttömyyyden johdosta 1.5.1995 alkaen. Ampuminen oli tapahtunut 26.11.1994. Korvausta tuli maksaa 9 600 markkaa kuussa korkoineen lakisääteisine vähennyksineen siihen asti, kun B täyttää 65 vuotta. Mikäli B tekisi töitä ja saisi niistä tuloa, ne tulisi vähentää korvausmäärästä. Mikäli lain perusteella tulisi indeksikorotuksia, ne täytyisi lisätä korvausmäärään.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus tutki asian siltä osin, kuin oli kyse siitä, että A oli velvoitettu suorittamaan korvausta pysyvästä työkyvyttömyydestä.
B oli vammautumisen aikaan ollut 27-vuotias. Korkeimman oikeuden mukaan hänen oikeutensa saada A:lta korvausta rajautui kuitenkin niin, että hän oli mahdollisuuksien mukaan velvollinen kouluttautumaan uudelleen ja hakeutumaan soveltuvaan työhön ja näin vähentämään vahingon seuraamuksia.
B oli aloittanut opinnot, jotka tähtäsivät kaupan ja hallinnon perustutkintoon ja ne päättyivät 31.5.1997. B oli aikonut jatkaa opiskeluja myöhemminkin. Korkein oikeus totesi, että 30.6.1999 mennessä hänellä on ollut tarpeeksi aikaa hakeutua työhön, johon hän kykenee. Tuohon asti A tulikin velvoittaa maksamaan korvausta, mutta koska vielä ei voitu tietää, aiheuttiko ampumavamma B:lle sellaista vahinkoa, joka ilmeni työansion menetyksenä, vielä mainitun ajankohdan jälkeenkin, vaatimus korvauksesta oli siten ennenaikainen. Siltä osin, kuin kyse oli korvauksen määrästä, KKO oli samaa mieltä kuin käräjäoikeus.
Korkein oikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle työkyvyttömyyden johdosta korvauksena 9 600 markkaa kuukaudessa kunkin kuukauden 1 päivänä hovioikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen toukokuun 1 päivästä 1995 kesäkuun 30 päivään 1999 lain mukaisine indeksikorotuksineen. Korvausmääristä tuli tehdä hovioikeuden tuomiossa määrätyt vähennykset.
Korkein oikeus hylkäsi B:n vaatimuksen saada korvausta työansion menetyksestä 30.6.1999 jälkeen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa