» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, voitiinko surmansa saaneen seurustelukumppania pitää vahingonkorvauslaissa tarkoitettuna läheisinä henkilönä siten, että sillä on vaikutusta tuomittavan vahingonkorvauksen määrään. Tapauksessa A oli tunkeutunut poikansa avaimilla oikeudettomasti entisen puolisonsa B:n asuntoon hirvikiväärillä, haulikolla ja puukolla aseistautuneena. B:n saavuttua asuntoon seurustelukumppaninsa C kanssa, B oli paennut paikalta. A oli ampunut C:tä kohti haulikolla kaksi kertaa, joista toisen kerran lähietäisyydeltä surmaten C:n. Tämän jälkeen A oli käsitellyt C:n ruumista pahennusta herättävällä tavalla. Rikoksentekijä B tuomittiin kotirauhan rikkomisesta, laittomasta uhkauksesta ja hautarauhan rikkomisesta ja velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta B:lle kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä.
Käräjäoikeus
Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen, murhaan ja hautarauhan rikkomiseen. A velvoitettiin suorittamaan B:lle korvausta henkisestä kärsimyksestä. Käräjäoikeuden mukaan A:n B:hen kohdistamisesta rikoksista oli aiheutunut B:lle henkistä kärsimystä. B oli joutunut turvautumaan psykiatriseen lääkehoitoon, lääkitykseen ja terapiaan sekä olemaan sairauslomalla. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi, ettei B:llä ollut oikeutta erikseen kärsimyskorvaukseen C:n väkivaltaisen kuoleman johdosta. Käräjäoikeus katsoi, ettei B:tä ollut pidettävä surmansa saaneen C:n vahingonkorvauslaissa tarkoitettuna aviopuoliseen rinnastettavana erityisen läheisenä henkilönä. B oli tavannut C:n ensimmäisen kerran vasta neljä kuukautta ennen C:n kuolemaa.
Hovioikeus
Hovioikeus tuomitsi A:n myös laittomasta uhkauksesta. Hovioikeus myös katsoi, että huolimatta siitä, että B ja C olivat seurustelleet vain noin neljä kuukautta, B oli ollut aviopuolisoon rinnastettava erityisen läheinen henkilö C:lle. Hovioikeus tuomitsi A:n maksamaan B:lle erikseen vielä korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka oli aiheutunut B:lle tämän erityisen läheisen henkilön C:n väkivaltaisen kuoleman johdosta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei hovioikeuden toteamien seikkojen johdosta tai asiassa muutoinkaan ole perusteita pitää B:tä C:lle aviopuolisoon rinnastettavana erityisen läheisenä henkilönä, eikä kärsimyskorvausta tällä perusteella olisi tullut erikseen tuomita. Vahingonkorvauslaissa surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.
B vaati asiassa korvausta henkisestä kärsimyksestä erikseen häneen välittömästi kohdistuneiden rikosten ja hänen kodissaan niin ikään tapahtuneen, hänelle kärsimyksen aiheuttamiseksi tehdynkin C:n ruumiin pahennusta herättävällä tavalla käsittelemisen perusteella sekä toisaalta erikseen hänelle erityisen läheisen C:n murhaamisen perusteella. B oli vedonnut vaatimustensa tueksi siihen, että psyykkiset seuraukset ovat aiheutuneet A:n teoista kokonaisuudessaan.
Korkein oikeus katsoi, että A:n menettely muodostaa kotirauhan rikkomisella alkaneen ja hautarauhan rikkomiseen päättyneen yhtenäisen, B:n henkilövahingon kaikkiaan aiheuttaneen kokonaisuuden. Korvaus kärsimyksestä on arvioitava kokonaisuutena. A on surmannut C:n erityisen raa´alla ja julmalla tavalla sekä käsitellyt tämän ruumista pahennusta herättävällä tavalla aiheuttaakseen B:lle kärsimystä. Korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeuden tuomitsemaa korvausta ole syytä muuttaa, vaikka sen tuomitsemisen perusteet muuttuvatkin. A tuomittiin lopulta maksamaan B:lle vahingonkorvausta 13 491,28 € laillisine viivästyskorkoineen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa