» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse syyntakeettomana murhaan syyllistyneen vahingonaiheuttajan korvausvelvollisuuden sovittelusta. Lain mukaan mielisairas, vajaamielinen tai sieluntoiminnaltaan häiriintynyt on velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka hänen tilaansa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Tilapäistä sieluntoiminnan häiriötä, johon vahingon aiheuttaja on saattanut itsensä, ei kuitenkaan yksin ole pidettävä korvausvelvollisuutta vähentävänä perusteena.
Lain mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.
A oli tappanut vaimonsa B:n ampumalla tätä haulikolla. Tappo oli tehty vakaasti harkiten ja järjestelyjä teon onnistumiseksi oli tehty. Näin ollen käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen murhaan. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin A:n olleen tekonsa tehdessään syyntakeeton ja jätti hänet rangaistukseen tuomitsematta. B:n tytär C ja B:n äiti D vaativat käräjäoikeudessa vahingonkorvausta. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan C:lle vahingonkorvausta ja myöskin D:lle.
Hovioikeus muutti vahingonkorvauksen määrää C:lle enemmän ja D:lle kärsimyksestä vähemmän. Korkein oikeus kuitenkin muutti hovioikeuden tuomiota. Korkein oikeus lisäsi vahingonkorvausten määrää C:lle ja D:lle. Korkein oikeus totesi, että A on toiminut johdonmukaisesti tekonsa toteuttamiseksi ja surmateko on ollut tahallinen, suunnitelmallinen ja sen motiivina mustasukkaisuus.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa