» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa käsiteltiin, oliko A:lle tapahtunut lain mukainen tapaturma ja oliko tapaturma aiheuttanut hänelle tulleen vamman. Kysymyksenä oli myös, onko hän oikeutettu saamaan sotilastapaturmalaissa säädetyn korvauksen tapahtuneesta.
Tapauksessa varusmies A oli 1.9.2009 hypännyt ojan yli palvelukseen kuuluvassa suunnistusharjoituksessa ja alas tullessaan tuntenut kovaa kipua polvessa todeten polvilumpion menneen sijoiltaan. A ei ollut hypyn alas tullessaan kuitenkaan huomannut polvensa mitenkään vääntyneen. Sotilastapaturmailmoituksessa 8.9.2009 A ilmoitti hypänneensä ojan yli ja tämän takia polvilumpion menneen sijoiltaan. Jalka leikattiin 11.9.2009. Valtiokonttori oli vielä kysynyt tarkemmin vammautumisesta, johon A oli sähköpostilla vastannut, että ojan yli hyppäämiseen liittyi kaatuminen, muttei se vaikuttanut polvilumpion sijoilta menemiseen. Polvilumpio ilmeisesti meni sijoiltaan, koska A hyppäsi epätasaiselle maalle.
Valtiokonttori totesi päätöksessään 12.11.2009, että oikeuskäytännön mukaan tapaturmalla tarkoitetaan ”odottamattoman, ulkoisen tekijän johdosta aiheutunutta äkillistä vahinkotapahtumaa, iskua tai vääntymistä”. Valtiokonttori totesi, ettei A:lle ole sattunut ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmaa, koska polvi meni sijoiltaan hypystä alas tullessa. Näin ollen sijoiltaan menoa ei ole pidettävä tapaturmana, koska se johtui normaalista hyppyliikkeestä. Polvilumpion sijoilta menoa ei myöskään pidetä sotilas- ja tapaturmavakuutuslain mukaisena lihaksen tai jänteen kipeytymisenä, koska sellainen ei tässä ole asiassa ole kyseessä.
A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta. Muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei tapahtumankuvauksessa kerrottu tapaus ole tapaturman tunnusmerkit täyttävä vahinkotapahtuma. Oikeuskäytännön mukaan, jos tapauksesta on esitetty useita versioita, luotetaan kertomukseen, joka on annettu ennen valituksenalaisen päätöksen antamista. Lautakunta katsoi, ettei tapahtunut ollut sotilastapaturmalain 2 §:n 1 momentin mukainen sotilastapaturma, koska polvilumpio on mennyt sijoiltaan hyppyliikkeen takia. Hoitoon hakeutumiskäynnin tiedoista ilmeni, että sijoilta meno on tapahtunut polvilumpion rakenteellisen epävakaisuuden takia. Lautakunnankaan mielestä tapauksessa ei ollut kyse lihaksen tai jänteen kipeytymisestä sotilas – ja tapaturmavakuutuslain mukaisesti. Muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.
A haki muutosta asiaan vakuutusoikeudesta. Vakuutusoikeus kertoi, että harkittaessa oikeutta tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen keskeistä on vahinkotapahtuman kuvauksen vahvistaminen. A:n kertomus kuvaus vahinkotapahtumasta oli muutoin sama kuin sairauskertomus, mutta sairauskertomuksesta ei ilmennyt polven vääntymistä hypyn yhteydessä. A ei siis kertonut kaatuneensa tai vääntäneensä polvea, vaan kertoi tunteneensa kipua polvessa. A:n kuvauksen perusteella kysymyksessä on siis ollut tavanomaisesta hyppyliikkeestä. Näin ollen vakuutusoikeus hylkäsi valituksen todeten, ettei A:lle ole tapahtunut korvaukseen oikeuttavaa tapaturmaa.
A sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja valtiokonttori velvoitetaan suorittamaan hänelle 1.9.2009 tapahtuneen sotilastapaturman takia lain mukaiset korvaukset. Valtiokonttori vastasi vaatien valituksen hylkäämistä. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, oliko A:lle tapahtunut tapaturma ja oliko vamma tapaturman aiheuttama.
Sotilastapaturmalla tarkoitetaan sotilastapaturmalain 2 §:n mukaan tapaturmaa, joka on aiheuttanut sairauden taikka vamman muun muassa palveluksessa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tapaturmaksi katsotaan äkillisen, ennalta arvaamattoman sekä ulkoisen tekijän aiheuttamaa vahinkotapahtumaa.
A oli sairaalassa 1.9.2009 kuvannut tapahtuman niin, että oli suunnistaessaan hypännyt ojan yli ja alas tullessaan tuntenut kovaa kipua ja tajunnut polvilumpion menneen sijoiltaan. 8.9.2009 sotilastapaturmailmoituksessa A kertoi suunnistaessaan hypänneen ojan yli, jonka takia polvilumpio meni sijoiltaan. Kun valtiokonttori tiedusteli asiaa tarkemmin, kertoi A sähköpostilla 2.10.2009, että ojan yli hyppäämiseen liittyi kaatuminen, mutta se ei vaikuttanut polvilumpion sijoilta menoon. Polvilumpio meni sijoiltaan ilmeisesti siksi, että epätasainen maa aiheutti hypyn jälkeen jalan virheasennon. Tapaturma muutoksenhakulautakunnalle tekemässä valituksessa A tarkensi kuvausta vielä niin, että hänen jalkansa oli hypyn alastulossa osunut epätasaiseen ja liukkaaseen maahan, jonka seurauksena hän liukastui ja polvi vääntyi. Koska A kertoi tarinan usealla eri tavalla, katsoi korkein oikeus, ettei tapaturma muutoksenhaku lautakunnalle kerrottu tapahtumainkuvaus ole todennäköinen.
Korkein oikeus totesi kuitenkin, että merkitystä on usein sillä, miten tapahtumainkuvaus kerrotaan alkuvaiheessa. Aina ei kuitenkaan ymmärretä esittää koko tapahtumainkuvausta välittömästi, vaan asiaa tarkennetaan vielä myöhemmin. Tapahtumakuvauksen muuttuminen ei siis aina tarkoita sitä, että niin ei olisi voinut tapahtua. Tapaturmakuvauksia kerrottaessa otetaan usein huomioon myös lääketieteellinen selvitys sekä verrataan tapahtumaa samankaltaisiin tapahtumiin. Tässä tapauksessa lääkäri oli sanonut, että polvilumpio oli aiemmin terve ja sijoiltaan menoa provosoivia piirteitä ei näkynyt. Lääkäri katsoi polvilumpion sijoiltaan menon selvästi vammaenergian aiheuttamaksi tapaturmaksi.
Tapauksessa lääkärin lausunnot tukivat sitä, että A:n vamma on aiheutunut ulkoisesta tekijästä ja on näin ollen tapaturma. A:lla ei ole ollut rakenteellisia tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa polvilumpion sijoiltameno. Tapaturma on myös tapahtunut varusmiespalveluksessa. Näin ollen A:lla on oikeus saada sotilastapaturmalaissa säädetty korvaus vamman johdosta. Vaikka A oli aluksi niukasti kertonut vain tapahtumista, ei se sulje silti pois tapaturman tapahtumisen mahdollisuutta. A oli kuitenkin aina tarkentanut kuvaustaan, kun sitä oli vaadittu.
Näin ollen korkein oikeus kumosi vakuutusoikeuden päätöksen. Se määräsi valtiokonttorin maksamaan A:lle sattuneen tapaturman takia lain mukaisen korvauksen polvilumpion sijoiltaanmenosta. Korkein oikeus samalla palautti asian vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa