» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse A:n vahingonkorvauksesta. A oli ollut rikoksesta epäiltynä tutkintavankeudessa 21 vuorokautta. Hänet oli tuomittu muista rikoksista 20 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen, josta sanottu tutkintavankeus oli vähennetty ja katsottu rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. A:lle maksettiin kärsimyskorvausta aiheettomasta vapaudenmenetyksestä yhdeltä vuorokaudelta. A:lla katsottiin olevan oikeus korvaukseen tämän lisäksi kuudelta päivältä, koska rangaistuksen säännönmukaisessa täytäntöönpanossa hän olisi rikoslain mukaan päässyt ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan rangaistuksestaan 14 päivää.
A vaati käräjäoikeudessa valtion korvaamaan hänelle kärsimyksestä seitsemän päivän osalta. Valtio kuitenkin korvasi ainoastaan yhden päivän osalta eikä ehdonalaiseen pääsyä otettu huomimoon. Valtio katsoi, että vaikka syyteet oli nostettu muista rikoksista kuin mistä A oli ollut pidätettynä ja vangittuna, A:ta vastaan oli kuitenkin saman esitutkinnan perusteella nostettu rikossyytteet. Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen. Hovioikeus ei myöskään muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Korkeimmassa oikeudessa A vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle kuuden kuukauden vuorokauden vapaudenmenetyksestä aiheutuneesta kärsimyksestä yhteensä 900 euroa korkoineen. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja velvoitti valtion suorittamaan A:lle korvaukseksi vapaudenmenetyksestä aiheutuneesta kärsimyksestä 600 euroa. Korkein oikeus katsoi, että A:lla oli oikeus myös saada korvaus vapaudenmenetyksestä johtuneesta kärsimyksestä myös kanteessa vaadituilta kuudelta päivältä. A:n vapaudenmenetys siltä osin kuin hän oli tutkintavankeudessa enemmän kuin 14 päivää, on sellaista aiheetonta vapaudenmenetystä, jonka johdosta on tarkoitettu suoritettavaksi korvausta syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa