» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ajo-oikeudeton A oli ottanut luvatta käyttöönsä auton, jolla hän oli ajaessaan suistunut tieltä. A oli jättänyt auton vahingoittuneena tapahtumapaikalle, jossa auto oli myöhemmin syttynyt palamaan ja tuhoutunut korjauskelvottomaksi.
Vakuutusyhtiö vaati A:ta korvaamaan lunastuksesta aiheutuneet kulut, koska vakuutusyhtiöllä on oikeus periä maksamansa vahingonkorvaus sen aiheuttamalta kolmannelta osapuolelta, jos vahinko on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. A:n perustelut koko auton lunastushinnan maksamisesta vakuutusyhtiölle hän kiisti siltä osin, kuin ne koskivat auton lunastushintaa, sillä hänen lausumansa mukaan hän ei ollut aiheuttanut ajoneuvon palamista, vaan oli korvausvelvollinen niistä vahingoista, jotka aiheutuivat auton suistumiseen tieltä, eli lommoista ja muista peltivaurioista.
Asiaa oli aikaisemmin ennen Korkeimman oikeuden päätöstä käsitelty sekä käräjä- että hovioikeudessa. Käräjäoikeudessa koko vakuutusyhtiön vaatima vahingonkorvauskanne hylättiin, ja hovioikeus tuli asiasta samaan lopputulokseen. Asialle myönnettiin valituslupa, jolla se käsiteltiin Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus käsitteli asiaa vakuutusyhtiön valituksen perusteella, ja asiassa oli ratkaistavana onko A velvollinen korvaamaan koko auton lunastushinnan vähennettynä sen omistajan omavastuulla 500€, eli yhteensä 10 719€, vai onko A velvollinen korvaamaan vain auton ulosajosta aiheutuneet kulut n. 3000€.
Koska asianosaiset eivät voineet esittää minkäänlaista todistelua sille, kuka tai mikä on auton palamisen aiheuttanut, ei A:n katsottu olevan velvollinen korvaamaan koko auton lunastushintaa sen palamisen johdosta. Asiassa jäi epäselväksi se, millä lailla auto on syttynyt palamaan, eikä todisteita esitetty A:n syyllisyyden puolesta.
A määrättiin maksamaan vakuutusyhtiölle auton vahingoittumisesta johtuvia kuluja liittyen ulosajoon, sen verran kun voidaan sille perustellusti arvioiden osoittaa syntyneen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa