» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa pohjanmaalaisen kuntayhtymän 1960-luvulla rakennetun sairaalan synnytysosastolla oli havaittu home- ja kosteusvaurioita. Työntekijät olivat sairastuneet sisäilmaongelmista aiheutuviin sairauksiin. Työntekijät vaativat kanteella korvausta sairastumisesta aiheutuneesta vahingosta kuntayhtymältä. Tapauksessa oli arvioitavana se, oliko kuntayhtymä rikkonut työsuojeluvelvollisuuksiaan ja oliko se tuottamuksesta aiheuttanut vahingoa työntekijöilleen.
Kolme kantajaa, A, B ja C vaativat kukin vahingonkorvausta kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta sekä työansion menetyksestä. Kanteet perustuivat työnantajan työsopimuslain mukaiseen vastuuseen työturvallisuusvelvoitteiden rikkomisesta. Kanteiden mukaan kuntayhtymä ei ollut täyttänyt työsopimuslaissa ja työturvallisuuslaissa asetettuja vaatimuksia riittävällä huolellisuudella. Kuntayhtymä kiisti kanteet ja vaati niiden hylkäämistä. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteet. Se vetosi muuun muassa siihen, että kuntayhtymä oli ruvennut toimiin saatuaan tiedon synnytyaosaston koseusongelmista vuonna 2003 ja täyttänyt tämän jälkeen kaikki työsuojeluvelvoitteet.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen käsiteltäväksi korvaussummien määrittelemiseksi. Hovioikeus katsoi kuntayhtymän laiminlyönnin ja työntekijöiden sairauden välillä olevan selvän syy-yhteyden ja katsoi kuntayhtymän olevan korvausvastuussa. Vahingot olisivat olleet estettävissä, mikäli kuntayhtymä olisi viimeistään 1999-2000 aktiivisin toimenpitein ryhtynyt ongelman selvittämiseksi.
Korkein oikeus päätyi jättämään kumoamaan hovioikeuden päätöksen ja jättämään ratkaisun käräjäoikeuden päätöksen varaan. Valitusta korkeimmassa oikeudessa arvioitiin myös hovioikeuden virheellisenä menettelynä kun se oli perustanut ratkaisunsa siihen, että kuntayhtymällä oli ollut velvollisuus tiedottaa työntekijöilleen sne tiloissa sattuneesta vesivahingosta ja sen mahdollisista seurauksista työntkeijöiden terveydelle. Hovioikeudessa tähän seikkaan ei oltu kuitenkaan vedottu, eikä kantajia tältä osalta kuultu ja siksi hovioikeus oli asian käsittelyssä menetellyt virheellisesti.
Korkeimman oikeuden mukaan kuntayhtymä oli riittävällä tavalla osoittanut, ettei se ole ollut tietoinen sairaalan rakenteellisista puutteista ja kosteusvaurioista. Seikat ei myöskään olleet sen ennakoitavissa ennen työntekijöiden sairastumista. Sairaalan muilla osastoilla oli tutkittu kosteusvaurion aiheuttamia ongelmia, mutta niiden ei voitu katsoa johtuvan samoista syistä kuin synnytyssairaalan ongelmat. Homealtistusepäilyjen jälkeen kuntayhtymä oli alkanut tutkia ja selvittää asiaa. Kuntayhtymä ei siten ollut laiminlyönyt sille kuuluvia tarkkailu- ja ennakointivelvollisuuksiaan. Kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut jäivät kuitenkin sen itsensä kannettavaksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa