» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse vahingonkorvauksen määräämisestä ja sen määrän arvioinnista. Tapauksessa A oli tuomittu tapon yrityksessä lyötyään B:tä kirveen teräosalla päähän aiheuttaen B:lle kallonmurtuman, aivovamman, sekä arven kasvojen alueelle. Lyönnistä oli B:lle aiheutunut syyttäjän mukaan seitsemän senttimetrin mittainen haava ja aivoverenvuoto. B vaati A:n velvoittamista suorittamaan korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 6000 euroa, kosmeettisesta haitasta 3000 euroa ja kärsimyksestä 4500 euroa. A myöntyi korvauksiin seuraavasti: kivusta ja särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 2000 euroa, kärsimyksestä 800 euroa ja kosmeettisesta haitasta 300 euroa.
Käräjäoikeus totesi A:n syyllistyneen tapon yritykseen, jolloin korvausperuste oli näytetty. Käräjäoikeus arvioi oikeudenmukaiseksi korvaussummaksi 3000 euroa kivusta ja särystä ja muusta tilapäisestä haitasta, 1000 euroa kosmeettisesta haitasta ja 2000 euroa kärsimyksestä. Hovioikeus ei korottanut korvaussummia käräjäoikeudessa vaaditulle tasolle B:n vaatimuksen mukaisesti, vaan pysytti käräjäoikeuden päätöksen. Korkein oikeus päätyi korottamaan korvaussummia kivun ja säryn ja muun tilapäisen haitan osalta vaadittuun 6000 euroon ja kärsimyksen osalta 4500 euroon. Muutoin korkein oikeus pysytty hovioikeuden tuomion. Korkein oikeus ei katsonut hovioikeuden määräämän kärsimyskorvauksen olevan riittävä vakavasta henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksesta kun otetaan huomioon rikoksen teko-olosuhteet, tekotapa ja sen ton tosiasiallinen vaarallisuus.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa