» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli syytettynä rikoksista ja hänellä oli aikaisempaakin rikostaustaa. Kuitenkin syytteet, mitä A:ta kohtaan oli nostettu olivat sittemmin tulleet hylätyiksi. Selvisikin, että A oli oikeudenkäynnin aikana ja myöskin tätä edeltävänä aikana salannut tietoja, jotka olisivat olennaisesti voineet vaikuttaa häneen ja hänen asemaansa. Koska A oli käyttänyt hyväkseen myötävaikuttamattomuusperiaatetta, ja oli jättänyt tietoja kertomatta prosessin aikana, sekä muokannut omaa tarinaansa tapahtuneista, ei A:ta voitu pitää pidätettynä tai vangittuna, kun muitakaan aiheita tai todisteita A:n vangittuna pitämiseen ei ollut. Koska syitä sille, miksi A:ta olisi voinut vanngittuna pitää, ei muiden todisteiden ohella löytynyt, korkein oikeus katsoi, että A:n tulisi olla oikeutettu saamaan korvausta siitää, että häntä oli syyttömänä pidetty vangittuna. Tällaista korvausta kutsutaan vapauden menetyksestä aiheuttamasta kärsimyksestä oikeutetuksi korvaukseksi.
Pelkällä tosiseikkojen salaamisella tai tutkintaviranomaisen auttamisesta kieltäytymiseen asian selvittelyyn liittyen ei syytetty voi menettää korvausoikeuttaan. Kuitenkin niissä tapauksissa, joissa syytetty puheet ovat totuudenvastaisia, mutta joista voidaan tehdä johtopäätös hänen syyllisyydestään, voidaan rinnastaa tunnustamiseen. Tällaiset säännöt perustuvat siihen ihmisoikeuksia suojaavaan yleiseen periaatteeseen, jonka mukaan syytetty ei ole velvollinen myötävaikuttaamaan oman syyllisyytensä selvitykseen. Vaikka tällaista myötävaikuttamattomuusperiaatetta oltaisiin sovellettu oikeudenkäynnissä, syytettyä ei saa rangaista tämän oikeuden käyttämisestä sillä, että syyttömästi pidätetylle ei maksettaisi tälle kuuluvia korvauksia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa