» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisu KKO:2013:7 koski masennuksen syy-yhteyttä tapaturmakorvaukseen. Tapauksessa A:lle oli aiheutunut 20.6.2006 tapahtuneen tapaturman seurauksena vammoja. Vammat olivat aiheuttaneet A:lle voimakkaan ja pitkäkestoisen kiputilan, jonka aikana hänelle oli kehittynyt masennus.
Vakuutusyhtiö oli korvannut A:lle lannenikaman kompressiomurtuman, kaularangan venähdysvamman, vasemman polven iskuvamman ja vasemman polven sivusiteen revähdysvamman. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ollut korvannut A:lle 17.11.2008 antamalla päätöksellä psykiatrian käyntejä, jotka olivat liittyneet A:n masennukseen. Vakuutusyhtiö oli päätöksessään katsonut, että psykiatrin käynnit eivät olleet liittyneet A:lle korvatun tapaturman hoitoon. A oli tehnyt valituksen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle, joka oli hylännyt A:n valituksen 17.6.2009 antamallaan päätöksellä. A oli valittanut tämän jälkeen vakuutusoikeuteen, joka ei ollut 9.2.2010 antamallaan päätöksellä muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
Asiassa annettujen lääketieteellisten selvitysten mukaan A:lle oli kehittynyt hänelle aiheutuneen tapaturman jälkeen kipuoireisto, jota oli luonnehdittu invalidisoivaksi. A:n diagnoosiksi oli lääkärinlausunnossa todettu vaikea-asteinen masennus, joka oli kehittynyt tapaturman jälkeen kipujen ja kuormittavan elämäntilan seurauksena. A:n masennusta oli hoidettu lääkkeillä sekä terapialla.
Syy-yhteyttä koskevissa kannanotoissa sekä Valviran pysyvä asiantuntija että Valvira ovat katsoneet, että A:n masennustila oli todennäköisesti syy-yhteydessä tapaturmaan, joskin muitakin A:n masennuksen ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä oli ollut olemassa. Vakuutusyhtiö oli puolestaan katsonut, että todennäköisempää oli, että A:lle kehittynyt masennus johtui muista syistä kuin työtapaturmasta.
Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä on oikeus saada tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta työtapaturman aiheuttamasta vammasta ja sairaudesta, joka on kohdannut häntä. Oikeuskäytännön mukaan vammaa tai sairautta pidetään tapaturman aiheuttamana silloin, kun tapaturman ja vamman tai sairauden välillä voidaan lääketieteellisesti arvioiden osoittaa olevan todennäköinen syy-seuraussuhde. Aikaisemmassa oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että syy-yhteyden arvioinnissa otetaan lääketieteellisten selvitysten lisäksi huomioon muutkin seikat, joiden perusteella on mahdollista tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai puuttumisesta.
Korkein oikeus on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään katsonut masennustilojen olevan monitekijäisiä sairauksia, joiden syntyyn liittyy erilaisia vaaratekijöitä. Ratkaisussa KKO 2011:69 masennuksen on katsottu voivan olla kipusairauden seuraus. Myös ratkaisussa KKO 2010:73 masennusoireiston katsottiin oikeuttavan tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen, kun kyse oli traumaperäisen stressihäiriön seurauksesta.
Korkein oikeus totesi, että A:n vaikea-asteinen masennus oli esitettyjen selvitysten perusteella ilmennyt tapaturman jälkeisenä ajanjaksona. Korkeimman oikeuden mukaan masennukseen liittyvien oireiden ilmaantuminen oli ollut ajallisessa yhteydessä kiputiloihin, jotka olivat syntyneet tapaturman jälkeen. Korkein oikeus totesi, että A:lla ei ollut osoitettu esiintyneen masennusta tai psyykkisiä oireita ennen kuin hän oli joutunut 20.6.2006 työtapaturmaan. Sekä Valvira että sen pysyvä asiantuntijakin olivat katsoneet, että A:n masennuksen syntymiseen ovat vaikuttaneet muutkin tekijät kuin pelkästään hänelle sattunut työtapaturma. Tapauksessa A:lla oli ollut esimerkiksi ristiriitatilanteita ihmissuhteissa ja lähipiirissä tapaturman jälkeen. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei ollut kuitenkaan ilmennyt, että A:lla olisi ollut ennen tapaturmaa mainitunkaltaisia ongelmia. Korkein oikeus katsoi, etteivät tällaiset psykososiaaliset tekijät puhuneet välittömästi masennuksen tapaturmaperäisyyttä vastaan, mutta eivät silti suoraan syy-yhteyden puolestakaan. Korkein oikeus totesi, että asiassa ei ollut esitetty seikkoja, joiden perusteella A:lla olisi ollut poikkeuksellinen depressioalttius. Muutoinkin sen mukaan oli epätodennäköistä, että tapaturmaan liittymättömät tekijät olisivat aiheuttaneet vaikea-asteisen masennusoireiston, joka A:lla oli todettu työtapaturman jälkeen.
Korkein oikeus päätti, että A:lla diagnosoitu masennus oli aiheutunut todennäköisesti 20.6.2006 sattuneen tapaturman seurauksena. Näin ollen masennus oikeutti A:n saamaan tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa