» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yhtiö oli nostanut kanteen Suomen valtiota vastaan sopimusrikkomuksen johdosta. Kanne koski Kyrönjoen voimalaitosrakentamista koskevan toisen vaiheen toteutumatta jäämistä. Korvauksia vaadittiin hukkaan menneistä suunnittelu- ja muista kustannuksista sekä saamatta jääneestä hyödystä. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi yhtiön vahingonkorvausvaatimuksen. Käräjäoikeus katsoi sopimuksen olevan kiistanalainen sitovuuden ja oikeusvaikutusten osalta. Kyseinen yhteistoimintasopimus koskee vain välttämättömän vesioikeuskäsittelyn esivaihetta. Osapuolet pyrkivät sen mukaan toteuttamaan edellytykset. Helsingin hovioikeudessa päätös jättää tutkimus- ja muut kulut tutkimatta hylättiin. Sopimusvelvoitteet ovat rauenneet lainsäädäntötoimen oikeudellisesta esteestä. Kyrönjoen erityisssuojelulain mukaan uuden voimalaitoksen rakentamiselle ei saa myöntää lupaa sopimuksessa tarkoitetulle osalle Kyrönjokea.
Kyrönjoen erityissuojelusta annetun lain mukaan, jos vesivoiman omistajalle tai käyttöoikeuden haltijalle on aiheutunut vesivoiman käyttöönottamiseksi tarpeellisista suunnittelu- ja muista erityisistä toimenpiteistä kustannuksia, jotka ovat koskeneet lain nojalla kiellettyä voimalaitoksen rakentamista, kustannukset korvataan valtion varoista. Yhtiö on vaatinut näiden kustannusten korvaamista. Aiheutuneiden kustannusten määrä on ratkaistu jo sitovalla lunastustoimikunnan päätöksellä, joten yhtiö ei voi vaatia enää samoja korvauksia kyseisessä oikeudenkäynnissä.
Korkein oikeus on todennut, että osapuolet ovat sopimuksessa varautuneet lainsäädännön muutoksiin niin, ettei valtio joudu maksuvelvolliseksi, vaikka sopimus ei oikeudellisten edellytysten puuttuessa johda voimalaitosten rakentamiseen. Sopimuksen ehdoilla osapuolet ovat pyrkineet riskien hallintaan, ettei kohtuuttomia velvoitteita syntyisi. Yhtiö on ensisijaisesti vaatinut korvausta sillä perusteella, että valtio on säätämällä Kyrönjoen erityissuojelulain syyllistynyt solmitun sopimuksen rikkomiseen estäen siten sopimuksen ja siinä tarkoitetun yhteishankkeen loppuunsaattamisen, josta on aiheutunut yhtiölle vahinkoa ja kuluja.
Korkein oikeus on katsonut, ettei sopimus ole sitonut lainsäädäntövaltaa, kun siinä on nimenomaisesti varauduttu tapahtuviin muutoksiin ja siihen, että lupaa rakentamiseen ei myönnetä. Näin ollen valtiolla ei ole vahingonkorvausvelvollisuutta yhtiötä kohtaan. Hovioikeuden tuomio jäi siten tältä osin pysyväksi.
Eri mieltä ole jäsen on nähnyt asian kuitenkin eri tavalla. Sopimuksen toteuttaminen on riippunut vesioikeuden lupien saamisesta. Valtion mukanaolo ja sopimusta edeltänyt suunnittelu ovat toimineet perusteina luottaa sopimukseen ja pitää sitä sitovana. Erityissuojelulaki oli säädetty, sillä Kyrönjoen rauhoittamiseen liittyi ongelmia. Yhtiön etu on väistynyt yleisen tarpeen tieltä, ja Korkeimman oikeuden mukaan valtio ei ole sidottu toimielintensä tekemiin sopimuksiin. Yleinen sopimusoikeudellinen periaate on kuitenkin sopimuksen sitovuus. Eri mieltä oleva onkin katsonut, ettei sopimusta ole voitu sivuutta, kun yhtiöllä on ollut syy luottaa sen toteutumiseen.
Erityisesti omaisuudensuoja ja yleiset lunastusoikeudelliset periaatteet puoltavat myönteistä kantaa yhteistyösopimuksen toteutumatta jäämisestä aiheutuneen vahingon korvaamiseen. Eri mieltä puoltava on myös huomauttanut yleisistä sopimusoikeudellisista periaatteista. Valtion vetäytymisen syy sopimuksesta ei ole ollut sen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Hän on todennut täten, ettei valtio olisi vapautunut korvausvelvoitteistaan.
Toisaalta tapaus synnyttää mielenkiintoisen ristiriidan, kun on lausuttu, että erityissuojelulaki on säädetty luonnonsuojelun ja yleisen edun turvaamiseksi. Seikkana tämä vaikuttaa sellaiselta, ettei valtio voi vaikuttaa lain säätämiseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa