» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli ollut jänismetsällä koiriensa kanssa metsästysseuran hallinnoimalla metsästysalueella. Hän oli päästänyt koiransa vapaaksi ajamaan jänistä noin kolmen kilometrin päässä yleisestä tiestä. Koira oli jänistä ajaessaan joutunut yleiselle tielle, jolloin tiellä ajanut auto oli törmännyt koiraan. Auto oli vahingoittunut.
B vaati A:lta käräjäoikeudessa vahingonkorvausta autolleen aiheutuneista vahingoista. Käräjäoikeuden mukaan asiassa oli kysymys siitä, oliko A huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n auton vahingot päästettyään koiransa irti metsästystilanteessa. Käräjäoikeus punnitsi sekä A:n huolellisuuden että huolimattomuuden puolesta puhuvia seikkoja melko kattavasti. Johtopäätöksenään se kuitenkin totesi, että koiranomistajan huolellisuusvelvoite oli korostettu ja muistutti lähes ankaraa vastuuta. Tämä korostettu huolellisuusvelvoite ja ennalta-arvattavissa oleva vahinkoseuraamus johtivat siihen, että käräjäoikeus velvoitti A:n maksamaan B:lle tämän vaatiman korvauksen korkoineen.
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus päätyi lopulta samaan tulokseen kuin käräjäoikeus eikä muuttanut sen ratkaisua.
A valitti edelleen Korkeimpaan oikeuteen. Ensimmäisenä Korkein oikeus nosti esille asiaan soveltuvan lainsäädännön. Metsästyslain 20§:n 3 momentin mukaan metsästys ei saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. Tämän perusteella metsästäjän on metsästyksestä annettujen säännösten lisäksi noudatettava kulloistenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Toisena Korkein oikeus käsitteli erityisesti A:n tuottamuksen arviointia. Ensinnäkin tie oli sellaisella etäisyydellä paikasta, jossa A oli laskenut koiransa irti, että hän oli voinut pitää mahdollisena, että koira ajaessaan jänistä voisi myös juosta tielle ja aiheuttaa vahingon. Toisaalta vahingon välttäminen olisi voinut tapahtua lähinnä vain pidättäytymällä kokonaan sinänsä normaalista koiran käytöstä jänisjahdissa. Vahinko ei myöskään ollut niin ilmeinen, että pidättäyminen normaalista koiran käytöstä olisi ollut perusteltua. Johtopäätöksenään Korkein oikeus totesikin, että kyseessä oli sallitun riskin otosta metsästystilanteessa eikä A ollut rikkonut huolellisuusvelvoitettaan. Hovioikeuden tuomio kumottiin. Yksi oikeusneuvoksista oli eri mieltä ja olisi pysyttänyt hovioikeuden tuomion. Hänen perustelunsa olivat pitkälti samanlaiset kuin alemmilla oikeusasteilla.
Ratkaiussa oli pitkälti kysymys tapauskohtaisesta huolellisuusvelvoitteen arvioinnista eikä siitä sen vuoksi voida kenties tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Merkillepantavaa kuitenkin voi olla se, että Korkein oikeus ei ottanut kantaa siihen, oliko A:lla alempien oikeuksien mainitsemaan korostettua huolellisuusvelvoitetta. Ratkaisu jättää siis epäselväksi, liitetäänkö vastaanvankaltaisiin tilanteisiin korostetumpi huolellisuusvelvollisuus vai ei.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa