» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Mieshenkilö A oli mennyt matkustajaksi taksiin, jota oli kuljettanut naispuolinen kuljettaja B. Syyttäjän syytteen perusteella käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen taksimatkan aikana pahoinpitelyyn. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa laittamalla kätensä B:n jalkojen väliin, puristelemalla tätä rinnoista ja vetämällä B:tä itseään kohti. A:n teosta ei ollut aiheutunut B:lle vammoja tai kipua. Teolla oli edellä kuvatuin tavoin loukattu B:n ruumiillista koskemattomuutta, joten pahoinpitelyä ei voitu pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.
Käräjäoikeus, samalla kun se tuomitsi A:n pahoinpitelystä rangaistukseen, velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvausta kärsimyksestä 100 euroa korkoineen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty, 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu, tai 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla kuin 1 - 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.
Korkein oikeus katsoi, että asianomistajaan kohdistuneen loukkauksen vakavuutta ei kuitenkaan kärsimyskorvausta arvioitaessa tule tarkastella pelkästään pahoinpitelyn ja ruumiillisten vammojen lähtökohdasta. A:n harjoittama, luonteeltaan seksuaalinen lähentely on ollut nöyryyttävää ja omiaan aiheuttamaan B:lle pelkoa ja ahdistusta, mitä on epäilemättä lisännyt se, että hänen mahdollisuutensa autoa kuljettaessaan suojella itseään ovat olleet rajoitetut. Näissä olosuhteissa kysymys on ollut B:n henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamisen ohella myös hänen toimintavapautensa ja etenkin seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa loukkaamisesta.
Korkein oikeus totesi hovioikeuden katsoneen, että A oli teollaan vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin vakavasti loukannut B:n henkilökohtaista koskemattomuutta. Ottaen huomioon säännöksen tarkoitus ja edellä todettu aikaisempi oikeuskäytäntö A:n tekoa ei voida pitää sellaisena, että henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaus olisi mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla vakava. Teolla on kuitenkin kerrotuin tavoin loukattu B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Siten B:n vapautta on säännöksen 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin loukattu rangaistavaksi säädetyllä teolla. Tämän vuoksi B:llä on oikeus korvaukseen kärsimyksestä tämän lainkohdan nojalla.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa