» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2004:87 koski A:ta, joka omisti kaivospiirin välittömässä läheisyydessä tilan. Kaivospiirin laajentamiseksi suoritettiin kaivoslain mukainen kaivospiiritoimitus. A ei ollut esittänyt korvausvaatimuksia toimituksessa, vaan vaati myöhemmin kaivoslain 46 pykälän nojalla korvausta kaivospiirin laajennuksen aiheuttamasta maiseman menetyksestä johtuvasta kiinteistön arvon alenemisesta sekä pölyhaitasta.
Käräjäoikeus päätyi hylkäämään A:n kanteen. sillä haitta oli niin vähäinen, ettei siitä tullut suorittaa korvausta. A:n omistama kiinteistö oli teollisuustontti, jolla käräjäoikeus katsoi olevan suurempi haitan sietovelvollisuus kuin omakotikiinteistöllä.
Hovioikeus sen sijaan päätyi siihen lopputulokseen, että koska kiinteistöä käytettiin tosiasiallisesti asuintarkoitukseen, oli A:lla oikeus korvaukseen maisemallisista muutoksista ja kiinteistön arvon alentumisesta. Korvauksen määrässä otettiin kuitenkin huomioon alentavana seikkana se, että kiinteistö oli kaavassa osoitettu teollisuustontiksi. Lisäksi hovioikeus katsoi kaivostoiminnan harjoittamisesta aiheutuvan pölyhaittaa. Kaikkinensa A:lle määrättiin maksettavaksi korvauksia yhteensä 9 000 euroa korkoineen.
Yhtiö vaati hovioikeuden tuomion kumoamista korkeimmassa oikeudessa. Maiseman menetyksen korvattavuuden osalta korkein oikeus lausui, ettei maisemakuvan muuttuminen sinänsä ollut korvattava vahinko. Kuitenkin, tietynlaisen toiminnan harjoittamisesta aiheutuvasta maisemakuvan muutoksesta johtuva kiinteistön arvon alentuminen voi aiheuttaa korvausvelvollisuuden kyseisen toiminnan harjoittajalle. Korkein oikeus katsoi, ettei tapauksessa aiheutunut A:lle sellaista arvon alentumista, josta tulisi kaivoslain 46 pykälän nojalla määrätä korvaus. Tila oli osoitettu jo ennen ostotapahtumaa kokonaisuudessaan teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi, jolle sai rakentaa kaavamääräysten mukaan kaivostoiminnan tarpeita palvelevia laitteita sekä rakennuksia. Myöskään teollisuustarkoituksiin osoitetun alueen arvon määräytymisen kannalta maisematekijät eivät ole yleensä merkityksellisiä.
Mitä tuli kaivostoiminnasta aiheutuvien pölyhaittojen korvattavuuteen, korkeimman oikeuden mukaan A:n oli tullut ostohetkellä ymmärtää, että kaivostoiminnasta voi aiheutua ainakin jossain määrin pölyhaittaa. Koska asiassa ei oltu esitetty selvitystä vähäistä suuremmasta pölyhaitasta ja jonka sietämistä ei ympäristövahinkolain 4 pykälän 1 momentin mukaan olisi tullut pitää kohtuullisena, ei yhtiö ollut korvausvelvollinen A:han nähden.
Korkein oikeus päätyi edellä mainituin perustein kumoamaan hovioikeuden tuomion ja vapauttamaan yhtiön kaikesta korvausvelvollisuudesta A:lle. Tuomion perusteella voidaan todeta, että jos tilan ostaja oli tietoinen jo tilan ostohetkellä siitä, että kyseessä on teollisuusalue, ei maisemakuvan muutoksesta aiheudu sellaista arvon alentumista, josta tulisi määrätä korvausta. Se, että kiinteistöä tosiasiassa käytetään asumistarkoitukseen, ei muuta kyseistä seikkaa. Kuitenkin, oikeus korvaukseen tarkastellaan aina tapauskohtaisesti.
Oikeusneuvos Tulokas oli korkeimman oikeuden enemmistön kannalla lopputuloksen ja perustelujen osalta. Vaatimusten tutkimista oikeusneuvos Tulokas kuitenkin perustelisi sillä, että koska A:n kiinteistö ei ole ollut lunastustoimien kohteena ja immissiohaittojen oli ilmoitettu lisääntyneen vasta kaivospiiritoimituksen jälkeen, oli korvausvaatimukset tutkittava kaivoslain 46 pykälän perusteella.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa