» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli 12-vuotiaana saanut Pandemix-nimisen sikainfluenssarokotteen. Hän oli rokotteen vuoksi sairastunut vakavasti narkolepsiaan ja katapleksiaan vuonna 2010. Sairastumisensa jälkeen A oli käyttäytynyt välillä aggressiivisesti ja ennalta arvaamattomasti, mikä oli johtanut esinevahinkoihin. Lääkevahinkovakuutuspooli oli kieltäytynyt maksamasta korvausta A:n perheessä aiheutuneista vahingoista, koska lääkevahinkovakuutus ei kattanut esinevahinkoja. Lisäksi pooli oli kieltänyt lääkevahingon ja esinevahinkojen välisen syy-yhteyden. Sen sijaan rokottamisen ja A:n käyttäytymisen välinen syy-yhteys oli riidaton.
Käräjäoikeudessa A:n vanhempi B vaati valtiota korvaamaan poikansa käytöksen johdosta aiheutuneet esinevahingot. Hänen mukaansa valtio oli suoraan vahingonkorvausvelvollinen ankaraa vastuuta koskevien periaatteiden nojalla. Ankara vastuu tarkoittaa sitä, että vahingkorvausvelvollisuus syntyy, vaikka vahinkoa ei ole aiheutettu tahallaan tai huolimattomuudesta. Valtio kiisti kanteen vedoten syy-yhteyden puuttumiseen ja siihen, että kolmannelle aiheutuneet vahingot korvataan vain, jos niin on erikseen säädetty. Käräjäoikeus kiinnitti tuomiossaan huomiota siihen, että vaikka tilanteessa ei ole ankaraa vastuuta perustavaa lain säännöstä, ankaran vastuun oli oikeuskäytännössä katsottu voivan tulla kysymykseen eräissä tapauksissa myös säädetyn lain ulkopuolella. Lisäksi asiassa oli kiinnitettävä huomiota ensivahingon kärsineen (A) ja kolmannen (B) väliseen läheiseen suhteeseen, joka puolsi korvausvastuun syntymistä. Käräjäoikeus velvoitti valtion korvaamaan B:lle aiheutuneen esinevahingon.
Valtio valitti päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus totesi ensinnäkin valtion olevan ankarassa vastuussa A:lle aiheutuneesta henkilövahingosta. Ankaraa vastuuta sovellettaessa voitiin myös välilliset vahingot katsoa herkemmin korvattaviksi, mutta tähän tulisi suhtautua pidättyvästi. Lisäksi hovioikeus totesi, ettei A:n aiheuttamat esinevahingot olleet sairauden akuuttivaiheessa aiheutuneita kustannuksia, jotka voitaisiin korvata vahingonkorvauslain 5 luvun 2d§:n mukaan. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion.
B valitti asiasta edelleen Korkeimpaan oikeuteen, joka keskittyi perusteluissaan arvioimaan sitä, onko valtio ankaran vastuun perusteella vahingonkorvausvastuussa esinevahingoista, jotka B:lle ovat aiheutuneet henkilövahingon kärsineen A:n käyttäytymisen seurauksena. Aiempaan oikeuskäytäntöönsä vedoten Korkein oikeus katsoi ensinnäkin, että valtio oli ankarassa vastuussa A:lle rokotteen johdosta aiheutuneesta henkilövahingosta. Aiempi oikeuskäytäntö ei kuitenkaan vastannut siihen kysymykseen, onko valtio ankarassa vastuussa myös ensivahinkona ilmennyttä henkilövahinkoa seuranneista kolmannelle henkilölle aiheutuneista vahingoista. Toiseksi Korkein oikeus totesi, että myös ankaran vastuun piirissä vastuun perusteena olevan toiminnan ja vahingon välillä edellytetään syy-yhteyttä. Jos henkilövahingon kärsinyt on sairaudestaan johtuvalla käyttäytymisellä aiheuttanut kolmannelle esinevahinkoa, tämän esinevahingon katsottiin olevan lähtökohtaisesti niin etäisessä syy-yhteydessä henkilövahingon aiheuttaneeseen menettelyyn, että henkilövahingon aiheuttajan korvausvastuu ei ulotu siihen saakka. Toisaalta Korkein kuitenkin huomioi vahingonkorvauslain 5 luvun 2d§:n, jonka perusteella henkilövahingon kärsineen läheisillä on oikeus saada tietyin edellytyksin korvausta heille henkilövahingon kärsineen hoidosta aiheutuneista kuluista ja ansionmenetyksestä. Korkein oikeus katsoi, että aiheutuneet esinevahingot ovat välittömässä yhteydessä A:n kotihoitoon ja ne voitiin siten tässä tapauksessa rinnastaa vahingonkorvauslain 5 luvun 2 d §:ssä tarkoitettuihin henkilövahingon kärsineen hoitamisesta aiheutuneisiin kuluihin, vaikka esinevahingon muodossa aiheutuneet kustannukset olivatkin epätyypillinen hoitoon liittyvä kulu. Painoa annettiin sille, että A:n rokotuksesta seurannut sairastuminen oli huvin vakava. Korkein oikeus siis kumosi hovioikeuden tuomion ja jätti asian käräjäoikeuden tuomion varaan.
Ratkaisu ei niinkään laajenna anakran vastuun piiriä, vaikka sitä runsaasti asiassa käsiteltiinkin. Korkein oikeus kiersi lopulta ankaraa vastuuta koskevan kysymyksen soveltamalla vahingonkorvauslain 5 luvun 2d pykälää, jonka tulkinta laajeni tapauksen myötä. Hoitoon liittyväksi korvattavaksi kuluksi voidaan katsoa nyt myös hoidosta aiheutuneet vahingot. Tapauksessa painottuivat lisäksi kohtuullisuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat, jossa huomioitiin A:n sairastumisen vakavuus sekä A:n ja B:n läheinen suhde.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa