» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2004:36 koski tapausta, jossa tiekuljetuksen Venäjälle tehneelle rahdinkuljettajalle aiheutui kustannuksia. Tämä johtui siitä, että sen ajoneuvot tulivat pidätetyiksi tulliin. Syynä pidätykselle oli se, että aikaisemman kuljetuksen yhteydessä vastaanottaja ei ollut tullannut tavaraa asianmukaisesti. Täten korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, oliko aikaisemmassa kuljetuksessa lähettäjänä toiminut huolintaliike korvausvastuussa rahdinkuljettajalle pidättämisestä aiheutuneista kustannuksista.
Kaukohuolinta Oy (Kaukohuolinta) sai tavaraerän haltuunsa tiekuljetuksen järjestämiseksi Vantaalta Moskovaan. Yhtiön toimeksiannosta Oy Real Trans Union Ltd (Real Trans) varasi Trailer-Trucking Oy:n (Trailer) kuljetuskaluston kyseistä kuljetusta varten. Matkan varrella Venäjän tulli pysäytti Trailerin ajoneuvon kuljetusasiakirjojen leimojen oikeellisuuden tarkistamiseksi 7.5.1997. Ajoneuvot pääsivät jatkamaan matkaa 20.5.1997 ja Kaukohuolinta ja Real Trans maksoivat Trailerille korvauksen odotusajasta. Ajoneuvot pysäytettiin kuitenkin uudelleen 21.2.1998 huhtikuun 1997 tullaukseen liittyneiden epäselvyyksien vuoksi.
Trailer vaati käräjäoikeudessa Kaukohuolinnalta korvauksia ajoneuvon pysäyttämisestä. Perusteena Trailer mainitsi, että Kaukohuolinta oli sopimuksen perusteella isännänvastuussa tavaran vastaanottajan virheellisestä menettelystä. Toissijaisena perustana Trailer vetosi siihen, että Kaukohuolinta oli ensirahdinkuljettajana ja rahtikirjan allekirjoittajana vastuussa. Viimesijaisesti Trailer vetosi vahingonkorvauslain mukaiseen vastuuseen. Kaukohuolinta puolestaan kiisti olleensa sopimussuhteessa Trailerin kanssa tai toimineensa rahdinkuljettajana tai menetelleensä huolimattomasti. Käräjäoikeus kuitenkin velvoitti Kaukohuolinnan kanteen mukaiseen suoritukseen. Kaukohuolinta oli velvollinen korvaamaan tavaran vastaanottajan virheellisestä menettelystä aiheutuneen vahingon Trailerille.
Hovioikeus päätyi muuttamaan käräjäoikeuden tuomiota siten, että käräjäoikeuden tuomiossa mainitut korvaukset alennettiin puoleen. Syynä tälle oli se, että hovioikeuden mukaan Trailerin kuljettaja oli siirtymällä toiseen tullitoimipaikkaan osaltaan mahdollistanut tavaran tullauksen väärillä tullausarvoilla ja siten myötävaikuttanut vahinkojen syntymiseen.
Korkein oikeus katsoi ensinnäkin alempien oikeuksien tavoin, että Kaukohuolinnan ja Trailerin välille oli syntynyt kuljetussopimus. Kaukohuolinta ei ollut sopimusta solmiessaan ilmoittanut Real Transille toimivansa vain kuljetuksen välittäjänä ja solmivansa sopimuksen vain toisen lukuun. Lisäksi rahtikirjaan oli rahdinkuljettajaksi merkitty Trailer eikä Real Trans ja kyseinen kirja oli Kaukohuolinnan laatima.
Mitä tulee vahingonkorvausvastuuseen, korkein oikeus päätyi siihen lopputulokseen, että Kaukohuolinta ei ollut korvausvastuussa Traileriin nähden. Ensinnäkin vastaanottajan vastuu tavaran tullauksesta ja tullimaksuista perustui kauppasopimukseen, jossa Kaukohuolinta ei ollut osallisena. Oikeusjärjestyksestä johtuu, että sopimuksen osapuolet ovat vastuussa niin omasta menettelystään kuin sopimusvelvoitteiden täyttämisessä käyttämiensä apulaisten menettelystä. Tällöin edellytyksenä on, että vahinkoa aiheuttanut apulaisen menettely tarkoittaa alkuperäisen sopijakumppanin sopimusvelvoitteiden laiminlyöntiä. Käsillä olevassa tapauksessa vastaanottajan menettely, josta kustannukset ja vahinko aiheutuivat, tapahtui vasta sen jälkeen, kun Kaukohuolinta oli menettänyt tavaraa koskevan määräämisoikeutensa. Vastaanottajalle oli siten syntynyt lähettäjästä riippumaton oikeus tavaraan ja siitä määräämiseen. Täten vastaanottaja on toiminut omaan lukuunsa vastaanotettuaan kuljetusasiakirjat ja käyttäessään määräämisoikeuttaan. Vastaanottaja ei siten toiminut Kaukohuolinnan apulaisena. Tämän vuoksi Kaukohuolinta ei ollut vastuussa aiheutuneista vahingoista. Sekä käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumottiin.
Eri mieltä asiassa olleen oikeusneuvos Tulokas päätyi asiassa samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus.
Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella yritys tuli lähettäjänä sidotuksi sopimukseen sen vuoksi, ettei se ollut ilmoittanut sopimusta solmiessaan toimivansa vain kuljetuksen välittäjänä. Tähän lopputulokseen ei vaikuttanut se seikka, että yritys oli sopimuksen syntymisen jälkeen laatimaansa rahtikirjaan merkinnyt toimivansa ainoastaan päämiehensä lukuun.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa