» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kanteessa Helsingin raastuvanoikeudessa todettiin, että tupakkaa maahantuoneiden yhtiöiden olisi tullut valmistajan huolellisuusvelvollisuuteen ja eräisiin säännöksiin perustuen ilmoittaa savukkeiden terveyshaitoista kuluttajille. A oli sairastunut tupakoinnin seurauksena niin, että hänellä oli todettu krooninen keuhkoputkentulehdus ja keuhkolaajentuma sekä kurkunpään syöpä. Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen, kun tuottamusta ei ollut asiassa. Ainoastaan myymällä tupakkaa, yhtiö ei syyllistynyt tuottamukseen, jota korvausvastuu edellyttää.
Helsingin hovioikeus pysyi raastuvanoikeuden päätöksen kannalla. Syy-yhteys oli lääketieteen mukaan jäänyt näyttämättä riittävällä varmuudella. Hovioikeus totesi kuitenkin tuottamuksen olleen toteutunut, kun yhtiö oli pyrkinyt torjumaan viranomaisten ja lääkärikunnan taholta annetun, tupakan haitoista kertovan valistuksen vaikutusta kuluttajien suhtautumiselle tupakkaan. Hovioikeus päätyi samaan ratkaisuun erilaisin perustein.
Asian käsittely jatkui Korkeimmassa oikeudessa. Sopimuksen ulkoiseen vastuuseen sovelletaan vahingonkorvauslakia yleislakina. Vahingonkorvauslain mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että tupakointi lisää alttiutta sairastua A:ssa todettuihin sairauksiin. Korkein oikeus on todennut, ettei asiassa ole lääketieteellisesti varmuudella selvitetty A:n sairauksien johtuneen nimenomaan vain hänen tupakoinnistaan. Vahingonkorvausvelvollisuutta ei voi asettaa, jos syy-yhteys puuttuu. Korkein oikeus on kuitenkin loppupäätelmänä lausunut, että syy-yhteys A:n sairauksiensa ja tupakointinsa välillä on näytetty, kun A:n tupakointi on kestänyt pitkän ajan ja päivässä on poltettu jopa 20 savuketta.
Tupakkalain voimaantulo on edellyttänyt myynnin yhteydessä suoritettavaa vaaroista ilmoittamista. Tätä vastoin yhtiöt olivat salanneet vaarat, kiistäneet tupakoinnin haitallisuuden, vakuuttaneet tupakoinnin olevan terveydelle vaaratonta, vähätelleet lääkärikunnan ja terveysviranomaisten antamaa terveysvalistusta sekä mainostaneet tupakkaa vastoin lakia. Yhtiön tupakan valmistus ja myynti ei ole kuitenkaan ollut lainvastaista ennen tupakkalain voimaantuloa.
Huolellisuusvelvoitteeseen sisältyvä velvollisuus ilmoittaa tuotteen vaaroista on periaatteena ilmennyt Korkeimman oikeuden aiemmista ratkaisuista. Tietojen antamisen velvollisuus rajoittuu tarpeellisiin tietoihin. Yleisesti tunnetuista vaarallisistakin ominaisuuksista ei ole tarpeen kertoa. Se on todettavaa, että tupakan käyttöön liittyvistä terveydelle haitallisista vaikutuksista on keskusteltu vuosisatoja, terveysvaaroja on käsitelty eri tiedoitusvälineissä. Yleinen käsitys on pysynyt siinä uskossa, että tupakka on terveydelle haitallista. Hovioikeuden päätöstä ei lopulta muutettu, sillä tupakan haitalliset vaikutukset ovat olleet vahvasti esillä ja tiedossa. Yhtiöt eivät ole laiminlyöneet velvollisuuksiaan, jotka olisivat voineet vaikuttaa toisin kuluttajien käyttäytymiseen.
Vaikka ratkaisun perusteluissa oli mainittu yhtiön salanneen tietoja tupakan vaarallisuudesta, herää kysymys onko se todella salaamista, jos käsitys tupakan vaarallisuudesta on kuitenkin ollut yleisesti tiedossa. Myös vahingonkorvauksen perusteena oleva tuottamus oli ollut puutteellinen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa