» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden arvioitavaksi tuli potilasvahinkoa koskeva tapaus.
Raastuvanoikeus oli katsonut asiassa todetuksi, että henkilö A:lla oli vuoden 1991 kesällä ollut kipua kylkikaaren alla. Kivun aiheuttajaksi oli arvioitu kasvainta tai kiveä sapenjohtimessa. Hänelle oli sen seurauksena suoritettu sairaalasa ERCP-tutkimus 19.12.1991. Tutkimuksessa oli todettu A:lla laajat sappitiehyet ja niissä selvä kivi. Kiven poistaminen ei ollut toimenpiteessä onnistunut. Tutkimuksen jälkeisenä yönä A oli alkanut kärsiä kovista vatsakivuista. Hänelle oli 28.12.1991 tehty vatsan avausleikkaus haimatulehduksen takia ja siinä häneltä oli poistettu kuolioitunutta kudosta. Leikkauksessa sappitiehyekiven oli todettu poistuneen itsestään. A:lle oli tehty vielä uusintaleikkaus ja henkitorviavanne 21.1.1992 ja 14.2.1992 hänet oli siirretty pois tehostetun hoidon osastolta tavalliselle vuodeosastolle. 3.3.1991 A:lle oli tehty sykkyräsuoliavanne suolen alueella todettujen avanteiden takia.
Raastuvanoikeus oli todennut, että koska potilasvahinkolain tausta oli siinä, että että se suojasi kansalaista yhteiskunnan toimenpiteitä vastaan ja turvasi potilaan oikeuksia, potilaalla oli oikeus odottaa, että lakia tulkitaan hänen edukseen sellaisessa tapauksessa, että lain soveltaminen olisi eri syistä epäselvää. Raastuvanoikeus oli siten katsonut, että näyttöä tuli arvioida potilaan eli A:n eduksi.
Raastuvanoikeus hyväksyi kanteen A:n eduksi sillä perusteella, että ERCP-toimenpide oli oikeuden käsityksen mukaan tutkimus, jonka seuraus oli kohtuuton huomioon ottaen A:lle oli määriteltävän vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila. Kyse oli potilasvahingosta ja raastuvanoikeus velvoitti Potilasvakuutusyhdistyksen suorittamaan A:lle korvauksiksi hoitomaksuista 13 395,45 markkaa, kosmeettisesta haitasta 10 000 markkaa sekä kivusta ja särystä 30 000 markkaa korkoineen.
Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.
Korkein oikeus totesi, että A:n tapauksessa ERCP-tutkimusta oli käytetty ainoastaan A:n epäillyn taudin määrittämiseksi, ei hoitoon. Tutkimuksen jälkeen A:lle oli tullut haimatulehdus, joka oli todennäköisesti aiheutunut ERCP:stä ja vahinko, jonka tulehdus oli aiheuttanut, oli potilasvahinkolain 2 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan korvattava potilasvahinko edellyttäen, että tällainen seuraus on määritettävän sairauden laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen kohtuuton.
Korkeimman oikeuden mukaan ERCP:n yksi haittavaikutus oli, että noin 3:lle prosentille hoidetuista kehittyi haimatulehdus, joten kyseinen seuraus oli tietoinen riski. Tavallisesti tulehduksen parantumiseen meni muutama päivä, mutta A oli sen johdosta ollut sairaalassa melkein neljä kuukautta ja tuosta ajasta 51 vuorokautta tehostetussa hoidossa. A:n tila oli ollut hengenvaarallinen, joten tulehduksen ollessa niinkin raju, KKO totesi, että se oli ollut kohtuuton seuraus tutkimuksesta. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa