Minilex - Lakipuhelin

Pakkokeinolaki ja vangitseminen

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Vangitseminen merkitsee vapaudenriistoa eli henkilön perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumista. Henkilön oikeusturvan ja perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumisen vuoksi vangitsemisen perusteet on määriteltävä nimenomaisesti laissa. Säännösten on oltava mahdollisimman täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Kuten muista rikosprosessuaalisista pakkokeinoista, myös vangitsemisesta säädetään vuonna 2014 uudistetussa pakkokeinolaissa. Vangitsemista käsittelevät pakkokeinolain 2-3 luvut.

Pakkokeinolain 2 luvussa säädetään rikoksesta epäillyn ja rangaistukseen tuomitun vangitsemisen edellytyksistä sekä uudelleen vangitsemisesta. Lisäksi 2 lukuun sisältyy vangitun oikeusturvaa takaava kohtuuttoman vangitsemisen kielto ja vaatimus vangitsemisvaatimuksen ilmoittamisesta pidätetylle ja hänen avustajalleen. Sen sijaan pakkokeinolain 3 luvussa säädetään tuomioistuinmenettelystä vangitsemisasioissa. Lain 3 luvussa määritellään esimerkiksi vangitsemisesta päättävä viranomainen sekä vangitsemisvaatimuksen tekijä, muoto ja tekemisajankohta. Lisäksi kyseisessä luvussa säädetään vangitsemisvaatimuksen käsittelystä yleisesti, eri tahojen kuulemisesta ja esitettävästä selvityksestä. 3 lukuun sisältyy myös täytäntöönpanoon, muutoksenhakuun ja tiettyihin erityistilanteisiin liittyviä säännöksiä.

Pakkokeinolaki sisältää siis varsin yksityiskohtaista sääntelyä, jonka oikea ja täsmällinen ymmärtäminen sekä soveltaminen edellyttävät asiantuntijan apua. Näin ollen oikeudenmenetysten välttämiseksi kannattaa kääntyä lakimiehen puoleen.

- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa